Tyttöinsaarelta Harjun emännäksi – Anna Juliana Liimataisen elämäntarina

Lokakuun lopulla vuonna 1824 nuori Anna Juliana Liimatainen, vasta 22-vuotias, astui uuteen elämänvaiheeseen. Hänet vihittiin Sumiaisissa Matti Savolaisen kanssa, ja avioliiton myötä hän muutti miehensä kotitaloon, Savolan Harjuun. Uudessa kodissa häntä odotti koko talon väki – Matin vanhemmat, sisarukset, ja erityisesti vanhaemäntä, Matin isoäiti Margareta Kautto.

Margareta, syntyisin Laukaan Mämmenniemeltä, oli varmasti eläväinen tarinankertoja. Uuden miniän korviin saattoi hyvinkin kantautua kiehtova suvun legenda, joka kulki perimätietona sukupolvelta toiselle. Tarinan mukaan kaksi aatelisneitoa, Anna Margareta ja Judith Moras, olivat paenneet rakkauden tähden Keski-Suomeen. Judith, raskaana ja vastoin isänsä tahtoa, pakeni avioliittoa vieraan paronin kanssa ja kohtasi traagisen kohtalonsa Keiteleellä sijaitsevalla saarella – saarella, jota alettiin kutsua nimellä Tyttöinsaari. Hänen sisarensa Anna jäi eloon ja meni naimisiin Eerik Kauton kanssa. Näin sai alkunsa tarina, joka kietoutui myöhemmin myös Anna Julianan omaan elämään.

Anna Juliana syntyi 29. elokuuta 1802 kruunun uudistalossa, Niinimäessä, joka oli perustettu vuonna 1785 ja ostettu perinnöksi vuonna 1849. Hänen isänsä Eerik Laurinpoika Liimatainen oli Niinimäen ensimmäinen isäntä, ja äiti Maria Petterintytär jatkoi tilanpitoa miehensä kuoleman jälkeen. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista Anna Juliana oli nuorin.

Julianan ja Matin yhteinen elämä Harjussa ei ollut helppoa. Heidän kuuden lapsensa rinnalla talon arki täyttyi sukulaisten ja vanhempien hoivasta. Vuodet kuluivat, mutta suru astui taloon 1838, kun Matin isä kuoli. Kuusi vuotta myöhemmin myös Matti menehtyi, vain 44-vuotiaana. Anna Juliana jäi leskeksi 42-vuotiaana – perheen nuorin lapsi, Mortimer, oli silloin alle nelivuotias.

Leskeksi jäämisen jälkeen Harjun talon isännyyden otti Julianan lanko, Eerik Savolainen. Ajan myötä Anna Julianan lapset perustivat omia perheitään. Hänen tyttärensä Anna Maria, Karolina, Magdalena ja Eva Kaisa lähtivät kukin omille teilleen, ja pojista Erkki Kustaa ja Mortimer jatkoivat sukua monilapsisissa perheissä. Erityisesti Karolinan avioliitto Salomon Rautiaisen kanssa jäi elämään jälkipolvien muistoihin – Karolina oli minun isän äidin isoäiti.

Vuosien myötä Harjun talon elämä jatkui uusien isäntien myötä. Viimeiset elinvuotensa Anna Juliana vietti Harjusta muutettuaan Ilolan Mäkiahoon vuonna 1872. Vanhenevan Julianan vaiheita on vaikea täysin jäljittää rippikirjoista, mutta on mahdollista, että hän asui jossain lapsensa läheisyydessä.

Anna Juliana Liimatainen kuoli 86-vuotiaana 12. heinäkuuta 1888. Hänen elämänsä oli osa suurempaa tarinaa – tarinaa, joka kulkee halki Keski-Suomen kylien, sukupolvien ja muistojen, aina Tyttöinsaarelta Harjun harjulle.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
  Julia Lundahl – Rautalammin ensimmäinen postinhoitaja Varhaisia vaiheita Rautalammilla, Nipurissa syntynyt Viivi Vallgren kertoo kirjassaan Sydämeni kirja , miten hän oppi nuorena lukemaan ensimmäisen kotiopettajansa, tant Julia Lundahlin, johdolla. Julia toimi Nipurissa samalla Flora Olivian (Viivin) isän, kruununnimismies Iivari Lindbohmin, kirjurina, mikä vei paljon hänen aikaansa. Oulusta Rautalammille Julia syntyi Oulussa herrasperheeseen kuudentena lapsena 31.8.1837. Hänen isänsä, Abraham Lundahl, toimi Oulun kaupunginviskaalina sekä kuvernementin sihteerinä. Abrahamin tehtäviin kuului syyttäjänä toimiminen, esitutkinnan hoitaminen, yleisen järjestyksen valvonta sekä moninaiset sihteerintehtävät lääninhallituksessa. Julian äiti, Catharina Charlotta Cajanus, oli syntynyt Pyhäjoella maanmittarin tyttärenä. Julia jäi orvoksi nuorena: hän oli vasta 13-vuotias, kun hänen äitinsä Katri (Catharina) kuoli, ja isä Abraham menehtyi kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1858. Sisar...
Lue lisää
Kuva
  Kaarlo Kunelius – uskosta, opetuksesta ja runoista Kiitos, Luoja, että synnyin -  kiitos - synnyin uudestaan  armolapsen toivoon, onneen,  jonka Jeesuksessa saan!   Kiitos, Jeesus, että etsit,  löysit lampaas raadellun;  verin verihaavat pesit,  tunnon uusit turmellun!   Se, se synnyinpäiv' on vasta:  hetki iankaikkinen,  Isän vastin taivahasta.  "Pelastettu syntinen."   Tää on hetki elämästä,  iäisyyden aamukoi:  ken vain tuntea saa tätä,  unhoittaa ei koskaan voi.   Kiitos, Henki, kirkastaja,  autuuspantti, lohdutus!  Puhdista tää synnin maja,  itselles tee asumus!   Jeesus, Jeesus, älä heitä  korpeen lastas löytämääs,  kanna hyvä Paimen meitä Isän helmaan, elämääs! ”Synnyinpäivänäni” – runo, rukous ja muistutus armosta Vuonna 1920, täyttäessään 70 vuotta, Kaarlo Kunelius kirjoitti runon nimeltä ”Synnyinpäivänäni...
Lue lisää
Kuva
Benedictus Canuti Cnudsson Cunelius :  Poikkesin työmatkalla Viitasaaren kirkkoherranvirastossa. Halusin valokuvata siellä olevan vanhan muotokuvan – teoksen, joka esittää suvussani ensimmäistä tunnistettavaa henkilöä. Maalauksen kuvaaminen ei ollut yksinkertaista. Se oli sijoitettu käytävään, vaikeaan valoon, ja tilaa oli niukasti. Otos täytyi rajata sivusta, kuvakulma jäi vinoksi ja valotus oli haastava. Silti se oli minulle tärkeä kuva. En voi kerskua siitä, että sain erinomaisen otoksen. Mutta minulle se oli paras mahdollinen suoritus niissä olosuhteissa. Kuin kumarrus ajalle, jota ei voi enää täysin tavoittaa – vain lähestyä, hieman vinoon katsottuna. Benedictus Canuti Kuneliuksen ylioppilasmerkinnässä Tartossa 6.3.1650 hänet mainitaan Viipurin hiippakunnan (Viburgensis) asukkaaksi. Sukutiedot ja matrikkeliin perustuvan SshyWiki-lähteen mukaan syntymäpaikaksi arvioidaan noin 1622 Nevalinna (Nyeskans, Inkerissä). Hän toimi Viitasaaren kirkkoherrana vuosina 1663–1690, lä...
Lue lisää