Anna Loviisa

Anna Loviisa ja Hänen Historiallinen Yhteytensä

Anna Loviisa syntyi 5.10.1845 Iitin Muikkulassa. Hänen nimensä Loviisa saattaa olla peräisin Preussin kuninkaan tyttäreltä, Loviisa Ulriikalta, joka toimi Ruotsin kuningattarena 1700-luvulla. Kuningas Aadolf Fredrik, Loviisa Ulriikan puoliso, kävi itse Iitissä tarkastamassa Keltin rajavartioston kesällä 1752.

Iitin Historialliset Rajamuutokset ja Sotatapahtumat

Pikkuvihan seurauksena vuonna 1743 Iitistä tuli rajakunta: Kymijoen länsipuoli kuului Ruotsille, kun taas itäpuoli Venäjälle. Kelttiin perustettiin tulliasema ja rajavartiosto. Helmikuussa 1808, ankarassa 30-asteen pakkasessa, venäläiset ruhtinas Pietari Bagrationin johdolla ylittivät rajan. Ruotsalaisten 2. prikaati, jota johti eversti Adlercreutz, perääntyi venäläisten edetessä Hämeenlinnaan.

Venäläiset joukot eivät ryhtyneet yleiseen ryöstöön, sillä heidän tavoitteenaan oli ottaa Suomi pysyvästi haltuunsa. Sota toi kuitenkin mukanaan rasituksia, kuten pakollisia kyydityksiä, elintarvikepulaa ja punatautia. Haminan rauhassa 17.9.1809 Ruotsi luopui lopullisesti Suomesta, ja keisari Aleksanteri I takasi Suomelle autonomian. Vuonna 1812 rajaa siirrettiin Kymijoesta Siestarjoelle, jolloin Viipurin kuvernementti liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Kuninkaallisia Vierailuja Iitissä

Historiassa säilyi tarinoita loikkareista, vihollisen tuhotöistä ja nälästä, mutta myös merkittävistä vierailuista. Ruotsin kuningas Kustaa III vieraili Iitissä vuonna 1790, keskeyttäen kihlakunnan tuomari Kaarle Mestertonin talvikäräjät, sillä hän halusi käyttää käräjätupaa asuntonaan viiden päivän ajan. Myöhemmin, 23.7.1809, Aleksanteri I matkusti Iitin kautta ja pysähtyi Kausalassa puolenpäivän aikaan.

Kun Anna Loviisa syntyi, sota ja rajamuutokset olivat jo historiaa. Hänen kotiseutunsa tiet olivat lähinnä kärryteitä ja polkuja, ja kylätie Kuuksoon kulki lähellä hänen syntymätorppaansa. Jo lapsuudessaan hän saattoi nähdä, kuinka tie Uudestakylästä Kausalan kautta Kelttiin aurattiin talvellakin.

Anna Loviisan Vanhemmat ja Perhetausta

Anna Loviisan isä, Matti Fabianinpoika, syntyi Iitin Muikkulassa 15.9.1816 ja avioitui 26.12.1839 Lena (Helena) Abrahamintyttären kanssa, joka oli syntynyt 21.8.1820. Avioliiton alkaessa Matti mainitaan rengiksi ja poikamieheksi, kun taas Lena oli palveluspiika. Myöhemmin Matti nousi torpparin asemaan ja lopulta häntä kuvattiin itselliseksi.

Torpparin elämä oli vaativaa: hän sai korpimaita viljeltäväksi ja vastasi itse niiden raivauksesta. Isäntätalo antoi aluksi hevos- ja karja-apua, mutta myöhemmin torppari maksoi vuokransa joko päivätöinä tai luonnontuotteilla. On hyvin mahdollista, että Matti jatkoi isänsä Fabianin torpparia Muikkulassa, vaikkei torpan nimeä mainita kirkonkirjoissa.

Anna Loviisan Sisarukset ja Perheen Koettelemukset

Anna Loviisalla oli useita sisaruksia: Johan (s. 1840), Maria (s. 1843), David (s. 1848), Eva Lisa (s. 1849), Sofia (s. 1851), Tuomas (s. 1853) ja Eva (s. 1856). Valitettavasti Johan, Eva Lisa ja Tuomas menehtyivät nuorena. Vuonna 1856 perhe kohtasi suuren menetyksen, kun äiti Lena kuoli 36-vuotiaana yhdeksännen lapsensa synnytykseen. Vauva Eva menehtyi alle kuukauden ikäisenä.

Äidin kuolema pakotti perheen sopeutumaan nopeasti. Vanhemmat sisarukset saivat lisävastuuta torpan töissä ja joutuivat etsimään palveluspaikkoja naapureista. Anna Loviisa todennäköisesti aloitti työnsä paimenena, sillä tuohon aikaan lasten työpanosta tarvittiin maataloudessa.

Piikatyö ja Maatalouden Arki

Anna Loviisa oli piikana jo ennen rippikoulua. Piikojen palkka oli tuohon aikaan tuli toimeen: he saivat rahapalkan lisäksi kangasta, vaatteita, kenkiä ja villoja sukkia varten. Maataloustyö oli raskasta ja kesti aamusta iltaan. Vapaa-ajalla piika saattoi kehrätä villojaan ja ommella vaatteitaan. Näppäräkätinen piika arvostettiin erityisesti käsityötaitojensa vuoksi.

Pestaaminen palveluspaikkoihin tapahtui kirkkopyhinä, markkinoilla tai käräjäkäynneillä. Työvuosi alkoi ja päättyi tiettyinä päivinä, eikä kesken vuotta saanut lähteä ilman lupaa. Poikkeuksena oli tilanne, jossa kolme palvelijaa jätti samanaikaisesti huonon isäntäväen—tällaiseen taloon ei enää pakolla sijoitettu uusia työntekijöitä.

Uusi Avioliitto ja Uuden Alun Etsiminen

Perhe tarvitsi nopeasti uuden aikuisen tukemaan torpan töitä. Niinpä Matti Fabianinpoika avioitui 25.4.1857 Kaisa (Carin) Samuelintyttären kanssa (s. 1828). Vihkiluettelossa mainitaan: "Muonatorppari, leski Matti Fabianinpoika ja piika Kaisa Samuelintytär." Kirkkoherra Karl Fredrik Relander vihki parin; hän oli presidentti Lauri Kristian Relanderin isoisän serkku. Matti ja Kaisa saivat yhden yhteisen lapsen, Wilhelmina, joka syntyi 8.4.1859.

Iitin Kirkonkylän Historia ja Anna Loviisan Rippikoulu

Iitin kirkkopitäjä sai virallisen perustamisen kuningas Kustaa Vaasan päätöksellä 2.6.1539. Ennen tätä Iitti kuului Hollolan kirkkopitäjään. Anna Loviisa pääsi ripille 15-vuotiaana, 15.9.1860, ja rippikoululaisten luettelossa hänet mainitaan muonatorpparin tyttäreksi Muikkulasta.

Samana vuonna hän siirtyi piiaksi Haapakimolaan, mutta palasi pian Muikkulaan. Seuraavina vuosina hän työskenteli piikana Kausansaaressa (nykyinen Kausala) ja myöhemmin eri taloissa Muikkulassa aina vuoteen 1870. Vuonna 1867 hän kävi ehtoollisella Muikkulan Brusilasta kolme kertaa yhdessä työtoverinsa Maria Davidintyttären kanssa.

Suuret Nälkävuodet ja Rautatien Rakentaminen

Suomessa koettiin suuret nälkävuodet 1866–1869, mutta Iitissä tilanne ei ilmeisesti ollut yhtä vaikea kuin J.L. Runebergin kuvaamassa Saarijärven Paavon tarinassa. Anna Loviisa pystyi pitämään piian pestinsä näinä vaikeina vuosina.

1860-luvun lopulla Iitin läpi rakennettiin Riihimäki–Pietari-rata, joka toi mukanaan uusia työmahdollisuuksia. Tämä rautatie mahdollisti myös matkoja Pietariin, Viipuriin ja Helsinkiin. On kiehtovaa ajatella, että Anna Loviisa olisi voinut matkustaa Pietariin ja vierailla Nevski Prospektilla ostoksilla tai Helsingissä juuri avatussa Stockmannin myymälässä. Tuohon aikaan Iitissä kauppoja ei  ollut, ja tavaroita haettiin hevosmiesten mukana Loviisasta, Helsingistä ja Porvoosta. Ehkä Anna Loviisa kävi joskus myös Anianpellon markkinoilla.

Kaupan Kehitys Iitissä

Ensimmäinen "avoin kauppapuoti" perustettiin Iittiin vuonna 1860, minkä jälkeen alueelle avattiin yksi uusi kauppa vuosittain kolmen vuoden ajan. Tämä merkitsi tärkeää askelta kaupankäynnin ja tavaran saatavuuden kehityksessä.

Elämän Suuret Käänteet – Äitiys ja Yksinhuoltajuus

Nälkävuodet olivat raskaita, mutta suurin muutos Anna Loviisan elämässä tapahtui hänen saadessaan esikoisensa, Anna Annantyttären, 20.3.1868. Tuon ajan perinteiden mukaan hän joutui ripitettäväksi salavuoteudesta, mutta sai synninpäästön 12.2.1868. Voi vain kuvitella, millainen taakka äitinsä menettäneellä Annalla oli kannettavanaan noina vuosina. Onneksi ympärillä oli ihmisiä, joilla oli sydäntä ja halua auttaa yksinhuoltajaa.

Avioliitto Matti Jaakonpojan Kanssa ja Perheen Muodostuminen

Anna Loviisa avioitui 26.12.1871 itseään 30 vuotta vanhemman Matti Jaakonpojan (s. 1815) kanssa. Vihittyjen luettelossa heidän avioliittoaan kuvataan seuraavasti: "Muonarenki, leskimies Matti Jaakonpoika Niinimäen Tillolan Tokkolasta ja itsellisen tytär Anna Loviisa Matintytär Muikkulan Anttilasta, vihki kirkkoherra W. L. Lundan."

Matti oli leski ja hänen edellinen puolisonsa, Eeva Liisa Antintytär, oli menehtynyt 18.7.1868. Mattilla ja Eeva Liisalla oli kolme lasta: Juho Matinpoika (Lindberg), David Matinpoika (Lindqvist) ja Antti Matinpoika. Juho avioitui Anna Antintyttären kanssa ja he saivat kolme lasta. David toimi jyvätorpparina ja myöhemmin hän siirtyi sepäksi kirkonkylään, avioituen Wendla Mathilda Blomqvistin kanssa. Antti puolestaan muutti Helsinkiin 23.11.1872.

Uusia Perheenjäseniä ja Koettelemukset

Isoäitimme äiti Edla syntyi 30.5.1872 Iitin Niinimäen Tillolan Tokkolassa. Pappi on tehnyt kirjoitusvirheen, sillä syntyneiden luettelossa Edlan äidiksi on kirjattu Maria Matintytär. Anna Loviisan ja Matin toinen lapsi Anton syntyi 30.10.1873, mutta Anna ei voinut keskittyä pelkästään lapsiinsa ja kotiinsa, vaan joutui samalla hoitamaan piian tehtäviä Tokkolassa.

Elämä ei ehtinyt tasaantua, kun Annasta tuli kolmen lapsen yksinhuoltaja. Hänen puolisonsa Matti Jaakonpoika kuoli 11.8.1877, ja Annan isä, Matti Fabianinpoika, oli kuollut 30.8.1873. Anna jatkoi lasten hoitoa samalla kun työskenteli piikana Niinimäen Tillolassa.

Uusi Avioliitto ja Muonamiesjärjestelmä

Elämän räsymattoon tuli uusia sävyjä, kun Anna Loviisa solmi toisen avioliittonsa 20.12.1879 muonamies Antti Hirvosen kanssa (s. 21.12.1841). "Muonamies- eli muonatorpparijärjestelmä kehittyi kartanolaitoksen yhteydessä, ja tämä halpa ja varma työvoiman hankintatapa levisi 1800-luvun alussa suuriin maataloihin."

Iitissä muonatorpparit tekivät töitä 3–4 päivää viikossa läpi vuoden. Palkka maksettiin pääosin luonnontuotteina, ja ylityöpäivistä saattoi saada rahapalkkaa. Työpäivinä muonamies sai myös talosta ruokaa sekä asunnon tarvittaessa.

Uusi Aika ja Perheen Muutokset

Uuden vuosikymmenen alkaessa elämä vakiintui. Anna Loviisa mainitaan Niinimäen Vähä Parolan Jermilässä renki/muonamies Antti Kaarlenpoika Hirvosen puolisona. Viisikymppisenä hän sai uusia kokemuksia, kun vanhin lapsensa Anna muutti piiaksi Lyöttilän Kurjalan Tuulenpesään. Muutaman vuoden kuluttua, 17.7.1886, Anna Annantytär vihittiin avioliittoon Antti Antinpoika Petmanin kanssa. Heille syntyi kolme lasta: Milja Karoliina, Impi Tyyne ja Selma.

Muonamiesjärjestelmä ja uusi elämänvaihe

Muonamies- eli muonatorpparijärjestelmä kehittyi kartanolaitoksen yhteydessä, ja tämä halpa ja varma työvoiman hankintatapa levisi 1800-luvun alussa suuriin maataloihin. Iitissä muonatorpparit tekivät tavallisesti 3–4 päivää viikossa töitä vuoden ympäri. Palkka maksettiin pääosin luonnontuotteina, kuten rukiina ja villoina. Työpäivinä muonamies sai myös ruoan ja tarvittaessa asunnon, jos matka taloon oli pitkä.

Leskeys ja perhe-elämän jatkuminen

1900-luvun alussa elämä näytti vakiintuvan. Uusi vuosikymmen toi mukanaan monta iloista tapahtumaa lastenlasten syntymän myötä, mutta myös surua: Anna Loviisan puoliso Antti Hirvonen kuoli keuhkotautiin 1.1.1891. Näin ollen Anna Loviisa jäi toisen kerran leskeksi 55-vuotiaana.

Samana keväänä hänen tyttärensä Edla Matintytär vihittiin avioliittoon Juho Hermanninpoika Salosen kanssa 9.5.1891, ja heille syntyi yhdeksän lasta. Edlalle ja Juholle syntyi Verner 16.11.1891 , Eemil 15.4.1894 , Selma 20.3.1897 , Hilda 23.3.1899 , Eedit 15.1.1901, Naimi (Naima) 27.9.1903, Lempi 13.8.1905, Arvo 20.5.1908  ja Arvi 22.7.1910 .

Anna Loviisan nuorin lapsi, Anton Matinpoika Lehtonen, avioitui 16.10.1895 Hilma Leenantytär Toivosen kanssa, ja heille syntyi seitsemän lasta. Valitettavasti heidän esikoisensa Vilho Martti ja Impi Aili kuolivat jo pieninä.

Anton työskenteli kirvesmiehenä, mutta kaatui kansalaissodassa 24.4.1918 Pyhtäällä. 1900-luvun alussa leskeksi jäänyt Anna Loviisa Matintytär Hirvonen asui Niinimäen Vähä-Parolan Jermilässä, mahdollisesti omassa mäkituvassaan.

Terho Sormunen