Taatan tarinoita - kertomuksia suvusta, historiasta ja uskosta.

  Simon Valokuva: Tyyrinvirta Raudanniemeltä, mökin rannasta kuvattuna. Sumu nousee Tyyrinvirran niskalla. Paasiaisniemi Tyyrinvirran oikealla puolelle, jonka jatkona Saparosaari. Asuin lapsuudessani Rautalammilla, Vaajasalmen Raudanniemessä. Isä ja äiti olivat hankkineet pienviljelystilan 1950-luvun alussa. Sen hankintaa varten he olivat saaneet asutuslainaa, koska isä oli ollut rintamalla talvi- ja jatkosodassa. Raudanniemen tilalle ei ollut tietä. Kuitenkin eräänä syksyisenä päivänä pihalla, navetan edessä, oli parkkeerattuna auto. Setäni oli ajanut kierää, lumetonta jäätä pitkin Paasiaisniemestä, auton ovet auki kotirantaamme. Toinen sedistä oli poikansa kanssa tullut edeltä ja tarkistanut jään vahvuuden kirveellä. Olihan se mieleenpainuva kokemus. Kävimmehän me lapset istumassa sedän autossa, ja se oli ensimmäinen kerta, jolloin sain kokeilla, miltä tuntuu pyörittää rattia. Kuitenkaan auton näkeminen ei ollut kuin osa tuon päivän hyvistä muistoista. Sukulaisten tapaaminen oli ...

  Herman (Valokuva: Juho Hermanninpoika Salosen perhettä) Elokuun 21. päivänä vuonna 1864 Iitissä vihittiin avioliittoon Muikkulan Rusilasta renki Herman Davidinpoika ja piika Maria Eerikintytär[1]. Vihkipappina heillä oli pastori, kirkkoherran apulainen Frans Karl Otto Vilhelm Winter. Luulen, että pastorin oma elämäntilanne toi vihkimiseen lisävivahteen. Pastori Winter oli avioitunut kolmanteen avioliittoonsa viikkoa aikaisemmin, 15.8.1864, Hämeenlinnassa Josefina Sofia Tammelinin kanssa[2]. Hänen edellinen puolisonsa, Olivia Johanna Roschier, oli kuollut 5.4.1863 synnytykseen[3]. Herman Davidinpoika syntyi Nastolan Uudessakylässä 2.8.1838[4]. Hermannin kastoi 5.8. Nastolan kappalainen Gustaf Henrik Krogerus, joka oli syntynyt Rautalammilla[5]. Hermannin isä Daavid Daavidinpoika[6] muutti Iitin Tapoilan Filppulasta Nastolan Uudenkylän Anttilaan vuonna 1833[7] ja avioitui Kreeta Stiina Yrjöntyttären kanssa 2.2.1834 Nastolassa[8]. Daavid ja Kreeta Stiina saivat yhdeksän lasta, Herma...

  Anna Loviisa Anna Loviisa ja Hänen Historiallinen Yhteytensä Anna Loviisa syntyi 5.10.1845 Iitin Muikkulassa. Hänen nimensä Loviisa saattaa olla peräisin Preussin kuninkaan tyttäreltä, Loviisa Ulriikalta, joka toimi Ruotsin kuningattarena 1700-luvulla. Kuningas Aadolf Fredrik, Loviisa Ulriikan puoliso, kävi itse Iitissä tarkastamassa Keltin rajavartioston kesällä 1752. Iitin Historialliset Rajamuutokset ja Sotatapahtumat Pikkuvihan seurauksena vuonna 1743 Iitistä tuli rajakunta: Kymijoen länsipuoli kuului Ruotsille, kun taas itäpuoli Venäjälle. Kelttiin perustettiin tulliasema ja rajavartiosto. Helmikuussa 1808, ankarassa 30-asteen pakkasessa, venäläiset ruhtinas Pietari Bagrationin johdolla ylittivät rajan. Ruotsalaisten 2. prikaati, jota johti eversti Adlercreutz, perääntyi venäläisten edetessä Hämeenlinnaan. Venäläiset joukot eivät ryhtyneet yleiseen ryöstöön, sillä heidän tavoitteenaan oli ottaa Suomi pysyvästi haltuunsa. Sota toi kuitenkin mukanaan rasituksia, kuten pakollis...

  Helena Muutto Ukonniemeen ja Anna Kaisan häät Syyskuussa 1815 muuttivat Helena Kähärä ja hänen puolisonsa Heikki Pulkkinen sekä heidän tyttärensä Liisa ja Anna Kaisa Viitasaarelta Laukaan Sumiaisten Ukonniemeen. Muutto oli todennäköisesti ajoitettu tarkkaan, sillä samalla matkalla juhlittiin Anna Kaisan häitä. Hänet vihittiin uudistilallisen pojan, Erik Erikssonin kanssa 29.10.1815 Laukaassa. Erik oli vain 16-vuotias, mutta oli jo ehtinyt toimia uudistilallisena kuuden vuoden ajan. Ukonniemen historiaa ja Erikin suku Erikin isoisä oli toiminut lampuotina Taipaleen rälssitilalla vuosina 1775–1792. Kun tila jaettiin, joutui isoisän perhe muuttamaan pois. Eerik Hytönen, Erikin isä, sai 1795 luvan perustaa uudistalon Ukonniemeen, ja lunasti sen perinnöksi vuonna 1796. Suomen sota ja perhetragedia Suomen sota 1808–1809 toi kulkutaudin Ukonniemeen. Helmikuun 26. päivänä 1809 haudattiin Erikin isä, äiti, sisko ja setä. Isoisä Pekka Markunpoika Hytönen oli kuollut aiemmin, 96-vuoti...

  ANNA MONTONEN Isoisä Matti Flinkenfeldtin sotilasura Anna Montosen isoisä, ruotusotamies Matti Flinkenfeldt, astui palvelukseen 21.5.1742. Hän oli Rautalammin komppanian Sumiaisten ruotu nro 83:n toinen ruotusotamies Juho Rekonpoika Matilaisen jälkeen. Ruotua ylläpitivät Sumiaisten Hakola, Sorri, Sormunen ja Kuusveden Mattila. Matilainen oli komennettu Haminan varuskuntaan 1734, ja hän sai eron palveluksesta 6.4.1742. Matti Flinkenfeldt joutui suoraan sotanäyttämölle. Suuren Pohjan sodan seuraukset ja hat­tujen sota Suuren Pohjan sodan seurauksena Ruotsi menetti Uudenkaupungin rauhassa 1721 Itämeren eteläpuoliset alueet ja osan Kaakkois-Suomesta. Itämeri ei ollut enää Ruotsin ”sisäjärvi”. Hattupuolueen noustessa valtaan Ruotsissa toivottiin vanhan suuruuden palauttamista. Vapauden ystävät, jotka tunnuksena pitivät hattua, syrjäyttivät varovaisuutta korostaneen kansliapresidentti Arvid Hornin. Hänen tilalleen nousi hattupuolueen perustajiin kuulunut Karl Gyllenborg. Tie ko...

  Anna Maria Krogera Elämää kriisin keskellä: 1600-luvun loppu ja Suuri Pohjan sota Kolme vuosisataa sitten Säämingin, Savonlinnan ja Kerimäen seudulla elämä oli monin tavoin raskasta. Suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopulla olivat Suomen historian suurin väestökatastrofi. Tämä vaikutti myös Kerimäellä, jossa 30 % isännistä kuoli nälkävuosien seurauksena. Ruotsin kuningas Kaarle XI kuoli vatsasyöpään keväällä 1697, ja kuninkaaksi nousi hänen 15-vuotias poikansa Kaarle XII, joka julistettiin täysi-ikäiseksi syksyllä 1697 järjestetyillä valtiopäivillä. Naapurimaat, joiden kustannuksella Ruotsi oli laajentunut suurvallaksi, solmivat Ruotsin vastaisen liiton, ja Suuri Pohjan sota alkoi 12. helmikuuta 1700 ilman sodanjulistusta. Jo sodan alkuvaiheessa Savoon alkoi saapua pakolaisia sotatoimialueelta, erityisesti Inkerinmaalta. Kerimäen kirkkoherra Olaus Krogerus ja kohtalokas avioliitto Kerimäen kirkkoherrana vuodesta 1692 alkaen toimi Olaus Samuelis Krogerus (s. 1650), joka oli ...

  Maria Iisakintyttären sukuhistoria ja Koiviston kylän kehityskulku 1600–1800-luvuilla Laukaan ensimmäisestä rippikirjasta löytyy merkintä Antti Samuelinpojasta ja hänen puolisostaan Maria Yrjöntyttärestä. Marian kuoltua Antti muutti Jyväskylän Kekkoselta Saarijärvelle lastensa – Marian, Erkin ja Matin – kanssa. Saarijärvellä Honkolan taloa isännöi vuodesta 1722 alkaen Iisak Matinpoika Honkonen. Hänen isänsä, Matti Sipinpoika Honkonen, oli ollut talon isäntänä vuosina 1684–1696 ja kuoli nälkään katovuonna 1696. Isonvihan jälkeen talo oli jonkin aikaa autiona eli veronmaksukyvyttömänä. Vuoden 1736–1739 rippikirjassa Honkolan isännäksi on merkitty Iisak Matinpoika ja hänen puolisonsa Judith Yrjöntytär. Seuraavassa rippikirjassa talon isäntänä mainitaan Judithin uusi puoliso, leskimies Antti Samuelinpoika, joka oli tullut puusniekaksi taloon naituaan leskiemännän. Judithilla ja Iisakilla oli kolme lasta: Knut, Liisa ja Judit. Näin Antin ja Judithin uudessa perheessä kasvoi kuusi la...