Kytölän tarina: Evan ja Helenan suku Laukaan Leppävedellä

Uudisraivaajan perintö

Laukaan Leppävedellä, vuonna 1775, syntyi Eva Erikintytär Kytölän uudistaloon, joka oli hänen isoisänsä Erik Sakarinpojan kovan työn tulos. Erik oli perinyt torpan paikan Kurkisuon niityllä, kun hänen isänsä Sakari Taavetinpojan kuoltua talon isännyys meni vanhemmalle veljelle Laurille. Erik ei lannistunut, vaan ryhtyi toimeen: hän raivasi niityn viljavaksi pelloksi ja ojitti Alajoenkorpea hehtaarin verran. Hänen uurastuksensa huomattiin laajasti – kruununvouti G.D. Levander kehui vuonna 1775, ettei koko Leppävedeltä löytynyt yhtä hyvää peltoa.

Kytölän torppa ei ollut pelkkä pelto. Erik rakensi sinne kaiken tarvittavan: kaksi pirttiä, saunan, kodan, neljä aittaa, tallin, kaksi navettaa, kaksi latoa ja riihen. Naapurit katselivat kateellisina, ja eräs sukulaismies yritti jopa oikeudessa napata osan torpan maista. Erik sai kuitenkin palkintonsa: maaherran päätöksellä hän sai viljellä Kurkisuota, Alajoensuota ja Ruostesuota verovapaasti 50 vuotta – sopimus, johon kylän isännätkin olivat suostuneet.

Kytölästä uudistaloksi

Vuonna 1777 Kytölä itsenäistyi uudistaloksi, ja isännyys siirtyi Evan isälle, Erik Erikinpojalle. Hänen vaimonsa Sophia Simonintyttären kanssa he kasvattivat perheen, johon kuuluivat Eva, hänen veljensä Erik, Philip ja sisaret Walborg ja Helena. Talossa oli peltoa noin 4,5 hehtaaria, niittyjä heinänkorjuuseen ja kaskiviljelyäkin harjoitettiin. Naapureiden kanssa ei aina ollut sopua: vuonna 1778 Perttulan isäntä kaatoi Kytölän mailta kasken rukiille, mutta Erik sopi asian fiksusti – molemmat saivat viljellä toistensa mailta vastaavat alueet.

Suvun tarinat tulen äärellä

Illat Kytölässä kuluivat varmasti suvun tarinoita kertoen. Yksi muisteltu hahmo oli Evan ja Helenan isoisän isä, Taavetti Klemetinpoika, vanha vääpeli, joka oli nähnyt maailmaa Saksan sodissa. Hänen tarinansa olivat värikkäitä, mutta äreänä miehenä hän ei aina tullut toimeen perheen kanssa. Toinen tarina vei kauemmas historiaan, kreivin aikaan. Vuonna 1640 kenraalikuvernööri Pietari Brahe yöpyi Laukaassa nimismies Klemetti Daavidinpojan talossa. Brahe nautti kaksi ateriaa ja maksoi isännälle 10 hopeataalaria. Klemetin vaimo, kirkkoherran tytär Aune Tuomaantytär Karelii, oli varmasti miettinyt tarkkaan, miten oppineen kreivin kestitä. Näitä tarinoita kerrottiin Kytölässä vielä vuosikymmeniä myöhemmin, ja ehkä lapset kyselivät, millaista oli tavata itse kreivi.

Evan ja Helenan polut

Kytölän tarina jatkui Evan ja Helenan aikuistuessa. Vuonna 1808 talo jäi heidän veljelleen Erikille, ja 1814 se jaettiin, jolloin nuorin veli Vilppu (Philip) sai Majalahden uudistalon. Eva avioitui joulupäivänä 1797 Samuel Laurinpoika Sormusen kanssa, ja hänestä tuli esiäiti suvun Tobias Erikinpoika Sormuselle. Helena meni naimisiin 1814 Matti Erkinpoika Rautiaisen kanssa, ja hän oli esiäiti Maria Viktoriana Rautiaiselle.

Menneisyyden jäljillä

Kytölän tarina on pieni mutta kiehtova pala Laukaan historiaa. Se kertoo uudisraivauksen voimasta, suvun sinnikkyydestä ja tarinoista, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle. Evan ja Helenan kautta menneisyys elää yhä – jokainen suvun jäsen kantaa mukanaan palan tätä perintöä.

Lähteet:

• Berndtson, Nils. Laukaan historia 1., s. 207–208, 334, 425, 590.

• Berndtson, Nils & Torikka, Pertti (toim.). Laukaan historia 2. 1776–1868, s. 45–46.