Maria Christina

Kevättalvella 1797 syntyi Johan Sorrin ja Valpuri Liimataisen perheeseen tytär, Maria Christina. Johanin isä, Samuel Keurulainen, oli joutunut vain 15-vuotiaana Sumiaisten Sorrin tilan isännäksi. Vuonna 1775 Tankojärven länsipuolella sijaitsevalla Ritomäellä eli Tankomäenalustalla suoritettiin maantarkastuksia uudisasutusta varten. Alueelta katsottiin voitavan raivata kuuden tynnyrialan suuruinen pelto sekä viisitoista kuormanalaa niittyä. Uudistalo voitaisiin ottaa verolle kuudentoista vapaavuoden jälkeen. Isännän tarkoituksena oli perustaa tila oman tilansa tueksi, mikä tarkoitti verorasituksen jakamista taloa halottaessa. Uusi talo merkittiin veroluetteloihin vuonna 1787, jolloin tilalle muutti isännäksi Johan Samuelinpoika Sorri, joka otti sukunimekseen kotitilansa nimen.

Johan ja Valborg (Valpuri), joka oli syntynyt Matilassa, avioituivat marraskuussa 1770. Heidän perheeseensä syntyi yhdeksän lasta, joista Maria Christina oli kuopus. Tosiasiassa hänellä oli vain neljä veljeä ja yksi sisar, sillä muut sisarukset olivat kuolleet ennen hänen syntymäänsä. Lasten ikäerot olivat niin suuret, että veljenpoika Johan, Erikin poika, oli iältään Maria Christinaa vanhempi. Rajalan tila ei ollut vain Johanin ja Valpurin sekä heidän lastensa koti, vaan myös veljien Erikin ja Samuelin perheet asuivat siellä. Erik avioitui 10.5.1793 Elisabeth Mäkeläisen kanssa ja Samuel 10.3.1799 Margareta Häyrisen kanssa.

Helmikuussa 1808 alkanut Suomen sota oli Maria Christinan lapsuuden suurin murhenäytelmä. Vaikka sotajoukot todennäköisesti eivät kulkeneet Rajalan ohi Tankolampi–Sumiainen-tietä pitkin, vaikutukset tuntuivat silti. Alkuvaiheen venäläinen miehitys oli rauhallista. Rautalammin historiassa kuvataan tapahtumaa seuraavasti:

"Ensimmäisestä paikkakunnalle tulleesta sotilasparvesta poikkesi kolme miestä taloon. Kertoja, joka silloin oli kymmenvuotias poika, kiipesi uunille pakoon. Tupaan tultuaan sotilaat huusivat: 'Strastui', johon isäntä yritti vastata: 'Rastui, rastui'. Sotilaat ottivat isännän käsivarsista kiinni, taluttivat hänet aitan ovelle ja viittoivat avaamaan sen. Aitta oli tyhjä, joten he jatkoivat talon tutkimista. Sivuhuoneesta löytyi maitopytty, joka tuotiin pöydälle. He hakivat myös leipää, löysivät uunista rieskoja ja ottivat yhden maistettavaksi. Maistettuaan he totesivat: 'Nje haroshi hljep' (ei hyvää leipää) ja jättivät rieskan ja maitopytyn pöydälle. Lähtiessään he jättivät vielä pari vaskirahaa pöydälle."

Toukokuussa tapahtunut rautalampilaisten talonpoikien ryöstöretki Koiviston kestikievariin johti siihen, että venäläisten käytös Laukaassa muuttui. He ryöstivät jokaisessa kylässä, missä liikkuivat. On mahdollista, että Rajalassakin valmistauduttiin pakenemaan metsään, Koluun tai Tankovuorelle. Rautalammin puolella venäläisten kuriirit joutuivat talonpoikien käsiin Hintikan ja Varismäen välillä niin usein, että venäläisten päällikön kerrotaan todenneen: "Saan kirjeen kulkemaan Ruotsin armeijan läpi, mutta en Hintikan ja Varismäen väliä." Kostoksi venäläiset hävittivät kaiken asutuksen tuon tien varrelta – Varismäki (Istunmäki) poltettiin kokonaan. Tällaiset tarinat olivat erityisesti lapsille pelottavia.

Sodan suurimmat tappiot koettiin usein muualla kuin taistelukentillä. Rajalassa syksy 1808 oli pysäyttävä: ensin kuoli Lauri, Erikin viisivuotias poika, sitten Erikin vaimo Elisabeth Mäkeläinen ja lopulta talon emäntä Valpuri Liimatainen. Kaikkien kuolinsyyksi on merkitty flussfeber – todennäköisesti kyse oli influenssasta. Vuoden 1809 alussa tauti vei vielä Erikin tyttären Christinan. Elämän oli kuitenkin jatkuttava. Keväällä 1809 Erik Sorri avioitui toisen kerran, nyt Anna Sofia Kauton kanssa. Maria Christinan isä Johan ei koskaan toipunut vaimonsa kuolemasta ja menehtyi kesällä 1814. Rajalan isännyyden peri tuolloin vanhin poika, Eerik Sorri.

Maria Christina vihittiin avioliittoon Erik Sormusen kanssa toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1818. Vihkipappina toimi saarnaaja Karl August Granit. Erik kävi ennen vihkimistä rippikoulun ja pääsi ripille toukokuussa 1818. Avioliiton myötä Maria Christina muutti Paanalaan. Tilaa oli isännöinyt vuodesta 1801 lähtien Samuel Sormunen, joka kuitenkin kuoli 26.3.1818. Paanala (eli Sormunen) oli ostettu perinnöksi vuonna 1803 Samuli Laurinpojan toimesta. Samuelin kuoltua tilaa hoiti leski Eva Erikintytär vuoteen 1825 asti. Vuodesta 1826 alkaen isännäksi tuli Maria Christinan puoliso Erik Sormunen. Myöhemmin Eva Erikintytär avioitui uudelleen Magnus Wilhelmssonin kanssa.

Maria Christinalle ja Erik Samuelinpojalle syntyi kymmenen lasta. Heidän poikansa Tobias oli isäni isoisä. Vuonna 1848 Erik Samuelinpoika luovutti isännyyden vanhimmalle pojalleen Erikille. Erik Samuelinpoika Sormunen kuoli 30.5.1857. Maria Christina – kirkonkirjoissa nimellä Maja Stina Johanintytär Sorri – kuoli 8.3.1872.

---

Lähteet:

1. Laukaan historia II, Nils Berndtson (toim. Pertti Torikka), s. 87.

2. Rautalammin historia, Veijo A. Saloheimo, s. 224–225.

3. Laukaan historia II, s. 426–434.

4. Rautalammin historia, s. 226.