Maria Aleksandra Elisabeth

Olen kuullut ja lukenut tämän tarinan useita kertoja. Näissä tarinoissa päähenkilönä on ollut suomalainen säveltäjä ja vapaakirkollisen liikkeen saarnaaja Hjalmar Braxén. Joulupäivänä vuonna 2022 päätin tutustua hieman tarkemmin Hjalmariin selaamalla häneen liittyviä tietoja vanhoista kirkonkirjoista. Pikaisen perehtymisen myötä totesin, että Hjalmarin isä Carl Fredrik Braxén oli ollut kahdesti naimisissa ja että hänen ensimmäisestä avioliitostaan oli syntynyt tytär, Maria Aleksandra Elisabeth, Kankaanpäässä. Maria muutti vuonna 1860 isänsä luo, ja isän kuoltua hän palasi takaisin Kankaanpäähän. Marian elämä puhutteli minua niin voimakkaasti, että päätin kirjoittaa; kerron tarinan, jossa Maria Aleksandra Elisabeth on päähenkilönä. Koska Marian tarina kietoutuu moniin sukulaisiin ja useisiin sukupolviin, olen täydentänyt kertomusta sukutauluilla. Niiden tarkoitus on auttaa lukijaa hahmottamaan henkilöitä ja sukusuhteita silloin, kun pelkkä kertomus ei siihen riitä.

 

1.

Maria Aleksandra Elisabeth syntyi keväällä 1853 Kankaanpäässä. Marian äiti, Greta Päivike, ei toipunut synnytyksestä, vaan kuoli 18-vuotiaana toukokuussa 1853. Marian isä, silloin verokirjuri Carl Braxén, oli syntynyt Hämeenkyrön seurakunnan lukkarin perheeseen neljäntenä lapsena. Hän kävi veljensä kanssa Porin triviaalikoulua, kirjuriluokalla. Carl Braxén muutti vuonna1852 Kankaanpäähän ja vihittiin Päivikkeen talon tyttären Greta Päivikkeen kanssa heinäkuussa. Kun Carl Braxén muutti vuoden 1854 alussa nimismieheksi Enontekiölle, jäi Maria-vauva Kankaanpäähän isän sisaren, Ida Braxénin, ja lähellä asuvien isoäidin, Hedvig Päivikkeen, ja tädin, Amanda Päivikkeen, huollettavaksi. Ida Braxén muutti takaisin Hämeenkyröön marraskuussa 1854. 

 

Matka isän luokse

Kuusivuotiaana, 20.1.1860, Maria lähti muuttomatkalle isänsä luokse, joka asui perheensä kanssa Pudasjärvellä.   Asiakirjat eivät paljasta millaisella kyydillä ja kenen seurassa Maria teki matkaa reilut viisikymmentä peninkulmaa kohti tuntematonta. Mahdollisesti nimismiehen tyttärenä hän sai hollikyydin kestikievarista aina seuraavaan. Välillä odoteltiin hevosta hollituvassa, yövyttiin ja syötiin kestikievarissa. Pohjalainen talvi näytti todennäköisesti matkalaisille parhaimmat ja pahimmat puolensa. 

Perillä Pudasjärvellä kaikki olivat aluksi Marialle vieraita, isäkin. Kuulumisia kysyttäessä Maria kertoi ensin oman äitinsä isoisän, Antin, kuolemasta ja tämän puolison, Gretan, surusta. Sitten hän kertoi jotain tädistään Amandasta, ja Fransista, tädin pojasta, sekä Hedvig-mummosta ja hänen miehestään Taavetista. Isä-Carlille Antti, Amanda, Hedvig ja Taavetti olivat tuttuja. Oliko hän aiemmin tietoinen Fransista, Amandan 5-vuotiaasta pojasta, siitä ei ole meille kerrottu. Carl Fredrikiä luonnehditaan miehekkääksi ja oikeudenmukaiseksi isäksi. Marian isän toinen puoliso, Augusta Olivia Lundahl, oli kristillisen elämänkatsomuksen omaava ja huolehtiva äiti Mariallekin. 

Perheen lapsiin, vajaa nelivuotiaaseen Georgiin, kaksivuotiaaseen Hildaan ja vajaan vuoden ikäiseen Annaan tutustuminen sujui luontevasti perheen kodissa Raiskion Lepolassa. 

 

Isän ja uuden äidin elämän tarinaa

Vähitellen, sirpaleittain, Maria sai kuulla isänsä ja äitipuolensa elämänjuoksusta. Carl-isä oli vuonna 1854 mennyt Enontekiölle, Hettaan. Seuraavan vuoden alussa, tammikuun seitsemäntenä päivänä, Carl matkusti Ouluun. Leskimies oli löytänyt puolison: Carl Fredrik Braxén ja Augusta Olivia Lundahl vihittiin avioliittoon Oulussa 23.2.1855. Juhlat muodostuivat ikimuistoisiksi, Lundahlin perheessä vietettiin kaksoishäitä. Samana päivänä saivat toisensa Olivian sisar Amanda Lundahl ja kaupungin viskaali Frans Josef Hertman.

1850-luvun Itämaisen sodan pelättiin laajenevan koko Eurooppaa koskevaksi sodaksi. Vuonna 1853 Venäjä miehitti alueita Mustanmeren rannalta. Diplomatia epäonnistui ja selkkaus kehittyi Turkin ja Venäjän väliseksi sodaksi. Sotaan Venäjää vastaan liittyi maaliskuussa 1854 Ranska ja Englanti. Tämä toi höyrykoneilla toimivat sotalaivat Itämerelle. Venäjän varsin kehnossa kunnossa olevasta Itämeren laivastosta ei ollut haastajaksi, joten Suomi muuttui Venäjän pääkaupungin, Pietarin, etulinnakkeeksi. Kahtena kesänä, 1854–1855, viholliset tekivät nopeita ryöstö- ja polttoiskuja rannikkokaupunkeihin. Näyttävin voimannäyte nähtiin elokuussa 1855. Englantilais-ranskalainen laivasto-osasto, jossa oli noin 80 laivaa, saapui Viaporin edustalle. Kymmenen laivoista oli linjalaivoja, joissa jokaisessa oli 100 tykkiä. Vihollisen yrityksistä huolimatta puolustajat pystyivät estämään kaikki maihinnousuyritykset. Sanottiin, että Viaporin pommitus oli niin äänekästä, että se kuului aina Kankaanpäähän. Siellä saattoi Mariakin parivuotiaana olla Päivikkeen pihalla pitämässä toista kättä korvallaan, toisella kädellä osoittaa äänen suuntaan ja sanoa Amandalle; ”pum, pum”. Suomessa sodasta käytettiin nimeä Oolannin sota.

Häiden jälkeen, kesällä 1855, nuoripari joutui Oolannin sodan keskelle Kuivaniemellä. Vihollisen höyrylaiva ankkuroitui lähelle Iitä ja teki sinne ryöstöiskun 22. heinäkuuta. Seuraavana päivänä laiva siirtyi pohjoisemmaksi Heitakkalan karin lähelle ja lähetti kaksi kanuunavenettä Kuivaniemelle ryöstöiskuun. Carl Fredrik Braxén oli koonnut talonpoikia, joita hän sijoitti aseineen rannalle kivien taakse piiloon vihollisilta.  Viholliset saivat vietyä yhden haloilla lastatun laivan, jonka he polttivat ulkomerellä. Viholliset eivät saaneet tehtyä enempää tuhoa, kun talonpojat avasivat tulen. Lehtitiedon perusteella kahakassa vihollisia kuoli ainakin 6 miestä, joista yksi oli upseeri. Seuraavaa päivää varten tehtiin varustus Kyyttikarinnokkaan, koska pelättiin vihollisen tulevan Kuivajokeen. Heinäkuun 24. päivä lähetti vihollinen 2 kanuunavenettä jokeen. Talonpojat ampuivat taaimpaa venettä. Viholliset siirtyivät lähelle joen toisella puolella olevaa alusta ja sytyttivät sen palamaan, jonka jälkeen he pyrkivät nousemaan jokea ylöspäin. Kaksi talonpoikaa siirtyi rannalla olevaan metsään ja ampuivat sieltä.  Tämän seurauksena viholliset lähtivät perääntymään ja polttivat mennessään vielä yhden aluksen. Lehden mukaan vihollisia kaatui sama määrä, kuin edellisenä päivänä. Talonpojat olivat hyviä ampujia, hylkeen pyynnissä oppineita. He ampuivat koko ajan taaimpaan joukkoon. Illan suussa vihollisen laiva lähti jatkamaan matkaa Torniota kohti. Urhoollisuutensa ja neuvokkuutensa ansiosta Carl Fredrik Braxén sai Stanislain Ritarikunnan III luokan kunniamerkin ja Stanislain ritarin arvon. Taistelussa kunnostautuneet miehet saivat palkaksi hopearuplia. 

Venäjän keisari Nikolai I kuoli maaliskuussa 1855, Sevastopoli kukistui syksyllä 1855, rauha solmittiin maaliskuussa 1856 Pariisissa. 

(Kuvissa Stanislain Ritarikunnan kunniamerkki ja lehtileike 11.8.1855 lehdestä Finlands allmänna tidning)

Carl Fredrik Braxén palasi puolisonsa kanssa keväällä 1856 Muonion kappeliseurakuntaan, Enontekiölle. Heille syntyi huhtikuussa poika, Georg Carl Alexander. Pojan ristiäisiin olivat tulleet Augusta Olivian kaksi sisarta, rouva Charlotta Borg Kemijärveltä ja Hilma Lundahl Oulusta. Charlotta, tuttavallisesti Lotta, oli perheensä kanssa muuttamassa Muonioon, siitä varmaan iloittiin yhdessä sisarusten kesken. Kruununnimismies Karl Fredrik Borg muutti 19.5.1856 Muonioon yhdessä vaimonsa Charlotta Helena Borgin, omaa sukua Lundahl, ja nelivuotiaan poikansa Fredrik Gustafin kanssa. Karl Fredrik Borg sairastui pian muuton jälkeen ja kuoli keuhkokuumeeseen 8.6.1856. Lotta muutti seuraavana vuonna poikansa kanssa Ouluun. 

Ei Carl Fredrik Braxéninkaan perhe viipynyt pitkään Enontekiöllä. Ylen vaikeat olosuhteet ja sukulaisten taivuttelu saivat heidät muuttamaan. Kuvernööri määräsi elokuussa 1857 C. F. Braxénin Enontekiöltä Pudasjärvelle. Niinpä Oulun Viikko-Sanomat kertoikin, kruununnimismies Braxénin rouva lapsineen ja piikoineen oli tullut 9.10.1857 Enontekiöstä Ouluun ja majoittunut Augusta Olivian isän luona, viskaali Abraham Lundahlilla. Matka oli ollut monivaiheinen ja perin hankala. Muoniossa matkustajat pakattiin veneeseen muuttokuormineen ja laskettiin jokea alas, 25 koskea. Sitten kuusi peninkulmaa hevosella Tornioon, jossa yövyttiin. Matka jatkui, jäljellä oli pitkä hevoskyyti, Torniosta Ouluun. Carl Fredrikille ja Augusta Olivialle syntyi tyttö, Hilda Charlotta, marraskuun alussa vuonna 1857 Oulussa. Carl Fredrik ei ehtinyt tyttärensä ristiäisiin, muuttaneiden luettelon mukaan hän oli lähtenyt Enontekiöltä 20.11.1857, lehtitiedot kertovat hänen saapuneen Ouluun 5.12. ja majoittuneen viskaali Abraham Lundahlin luona. 

Nimismiehen perhe jatkoi matkaa. Vuoden 1858 alussa he tulivat Pudasjärvelle ja asettuivat asumaan Källbacka nimiseen taloon. Pitkään he eivät siellä asuneet, henkikirjojen tiedon perusteella he olivat vuoden 1859 alkuun mennessä muuttaneet Raiskioon, jota he alkoivat saman tien laajentamaan. Perheen lapsiluku kasvoi, kun perheeseen syntyi Anna Alina Olivia maaliskuussa 1859. Seuraava iloinen perhetapahtuma oli, kun Maria Aleksandra Elisabeth saapui Kankaanpäästä Raiskion Lepolaan. Olisi kiinnostavaa tietää, miten helposti Maria sopeutui herrasväkeen kuuluvaan perheeseen. Lepolassa vierailivat Augusta Olivian sisaret ja veljet, usein pitkiäkin aikoja. Herrasväen perheissä pidettiin huolta myös lasten opettamisesta. Maria oppi ainakin lukemaan. Olisiko Augustan sisaruksista Julie Lundahl toiminut gouvernantina eli kotiopettajattarena, kun hän vieraili Lepolassa ja saatiinko Arthur Lundahlin vieraillessa nähdä pienoisnäytelmiä, ja tehtiinkö Amélia Lundahlin vieraillessa taidetta. Joulukuussa 1860 syntyi Hjalmar Gustaf. Hänen ristiäisissään oli herrasväkeä enemmänkin koolla ruukinpatruuna August Ekmanin johdolla. Jouluaattona 1862 joululahjaksi perheeseen syntyi Alma Naema. Onnellinen perhe vietti yhdessä joulua. Ryhmä Pudasjärven herrasväkeä kokoontui jälleen tammikuussa Lepolaan, kun vietettiin Alman ristiäisiä.  Miten suuri ilo Marialle mahtoikaan olla sisariensa ja veljiensä keskellä. 

En tiedä oliko Pudasjärven maisemissa helmikuun lopulla 1863 jäähelmiä puissa, kyyneleet sen sijaan virtasivat vuolaana Lepolassa. Carl Fredrik oli palaamassa lumituiskussa virantoimituksesta kotiin, kun auraamattomalla tiellä hevonen oli ajautunut ojaan. Hevosta auttaessaan Carl Fredrik Braxén joutui kaatuneen hevosen alle ja menehtyi 36-vuotiaana. Voi vain kuvitella, millaisin miettein Maria vastaanotti tämän suru-uutisen. Kuolleiden palstalla Oulun Wiikko-sanomissa 7.3.1863 oli teksti:

Suru tuli taloon, lupaa kysymättä. Renki Jaakob ja piiat, Elsa ja molemmat Mariat, toimittivat askareitaan kuin anteeksi pyydellen. Suru oli läsnä hautajaisissa 26.3.1863. ”Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä ole maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.” 

Hautajaisten jälkeen Abraham Planting julkaisi toimitusmiehenä kuulutuksen Oulun Wiikko-Sanomien palstalla: ”Maanantaina 4. p. ensitulewassa toukokuussa pidetään ylöskirjoitus edesm. kruunun nimismiehen C. F Braxeen’in pesässä Raiskion eli Weenuksen maalla Pudasjärven kylässä ja pitäjässä; joka täten tiedoksi annetaan, kehoituksella että itsekukin, jolla on mainitusta pesästä saatavaa taikka siihen maksettavaa, sen siinä tilassa ylösantaisi. Pudasjärvellä 14. huhtik 1863.” 

Perunkirjoituksen jälkeen surutalon väki oli syvästi ahdistunut velkojien vaatimuksista. Talo ja irtaimisto huutokaupattiin. Lepola siirtyi Hjalmar Braxénin kummin, ruukinpatruuna August Ekmanin, omistukseen. Lisäksi Raiskion Lepolaan tuli arrendatoriksi, vuokraviljelijäksi, Mauno Forsström. Kruununnimismies C. F. Braxénin leskelle ja lapsille myönnettiin kesällä 1863 pieni eläke. Augusta Braxénin perhe muutti syksyllä 1864 Kalajoelle. Jo sitä ennen perheessä jouduttiin keskustelemaan Maria Braxénin tulevaisuudesta. Näyttäisi siltä, että Maria itse päätyi ajatukseen palata Kankaanpäähän. Hänellä oli paikka, jonne hän saattoi täysorpona palata, Päivike Kankaanpäässä. Kymmenvuotias kruununnimiehen tytär Maria Braxén lähti Pudasjärveltä 24. lokakuuta vuonna 1863. Kankaanpäähän Maria saapui 19. joulukuuta 1863. 

2.

Ruokojärvi on kuulunut Jämijärven asukkaiden erämaihin ja Jämijärven suunnasta tuli myös pysyvä asutus Ruokojärvelle eli Kankaanpäähän. Kuningas Kustaa Vaasa julisti muun muassa kruunun verotulojen kartuttamiseksi vuonna 1542 avoimella kirjeellä kaikki asumattomat erämaat kruunun omiksi. Erämaan omistajan oli lähdettävä itse tai annettava alue sukulaisen omistukseen voidakseen pitää erämaat suvun hallussa. Päivikkeen talo on yksi vanhimmista paikkakunnalle perustetuista taloista. Se on merkitty taloluetteloihin, sillä siitä nousi savu ympäri vuoden. Suomen asutuksen yleisluetteloon Päivike on merkitty vuonna 1564, isäntänä Per Päivä. Päivike on ollut Kruununtila vuoteen 1871. Kruununtila oli kruunun pysyvää omaisuutta, johon sitä viljelevä talonpoika sai vain käyttöoikeuden. Päivikkeen talo on säilynyt saman suvun hallussa 1500-luvulta nykypäiviin. Tilan maille oli perustettu monta torppaa, joissa torpparit olivat vuokraviljelijöitä. 

 

Marian äidin suku

 

Vuonna 1831 talon isännäksi Päivikkeeseen tuli vävy, Antti Antinpoika, joka oli vihitty talon tyttären, Margareta Päivikkeen, kanssa. Antin ja Margaretan vanhin poika, Johan Päivike, avioitui Hedvig Albertinan kanssa. He saivat kaksi lasta Gretan ja Amandan. Johan Päivike kuoli vuonna 1838 alle 24-vuotiaana. Miniänä taloon tullut Hedvig avioitui toiseen avioliittoonsa vuonna 1840 Lavialla syntyneen Taavetti Pohjolan kanssa. Antti Päivike luopui isännyydestä 1844, jolloin Päivikkeen isännäksi vuoden 1845 alussa tuli Taavetti Pohjola, joka käytti tämän myötä talonnimeä Päivike sukunimenään. Taavetti ja Hedvig saivat yhdessä neljä lasta. 

 

Marian isän suku

Myöhemmin olevissa tauluissa on monta henkilöä, joiden elämää voisi tutkia tarkemmin. Tarkastellaan nyt hieman lähemmin Carl Fredrik Braxénin sukua, kun olemme saaneet Maria Braxénin turvallisesti viettämään joulua vuonna 1863 Päivikkeeseen. Carlin isoisä, Johan Juhonpoika Brax, oli ruotusotamies, värvätty 18.4.1786. Johan Brax joutui lähtemään Kustaa III sodan taisteluihin Porin rykmentin Kyrön komppanian Turkkila ruodun sotilaana.  Kyrön komppania osallistui mm. kesäkuussa 1889 Porrassalmen taisteluun ja heinäkuussa Parkunmäen taisteluun. Parkunmäen jälkeen Kyrön komppanian sotilaat siirtyivät Laitaatsalmelle. Johanin tilalle ruodun sotamieheksi tuli 18.2.1799 Erik Brax. Carl Braxénin äidin isä, Efraim Kihlström, oli Tyrvään käsityöläisiä, pellavankutoja. Carlin isä, Mikko Brax, esitellään kirkonkirjoissa ensin unilukkarina, sitten suntiona ja viimein kanttorina. Yksi Carl Braxénin virkatehtävä mainitaan historiakirjassa. Kankaanpäähän perustettiin 1839 Pukanhaavan saha. Ala-Honkajoen uoma muuttui 1840-luvulla, joten sahan perustaja porilainen kauppias, Johan Selin, lopetti sahan. Viimeiset tukit sahattiin vuonna 1849. Keväällä 1851 saha purettiin. ”Kauppias Selin pääsi eroon veroistaan, kun nimismiehen sijainen Carl Braxén todisti sahan kaikkine laitteineen ja rakennuksineen hävitetyksi. ”

 

Samalla on syytä esitellä Mikko Braxin lapsista Kustaa Braxén ja Ida Braxén. Kustaa Braxén nautti hämeenkyröläisten säätyläisten ja kansan luottamusta. Porin triviaalikoulua käyneenä ja kirjoitustaitoisena toimi hän kirjurina kirkkoherralle ja pitäjänkokouksen asettamissa komiteoissa. Kustaa toimitti myös perunkirjoituksia. Hänet valittiin 1849 Hämeenkyrön suntioksi ja vuodesta 1851 alkaen hän toimi seurakunnassa lukkarina. Ida Braxén asui Maria Braxénin syntyessä Kankaanpäässä, Kärjen Herralassa, talossa, jossa Maria vastasyntyneenä asui. Ida Braxén avioitui nimismies Karl Rikströmin kanssa Hämeenkyrössä. Karl ja Ida Rikström muuttivat Parkanoon, jossa kruununnimismies Karl kuoli keuhkotautiin elokuussa 1861.

 

Asukkaat vuoden 1867 alussa

Vuoden 1867 alussa Päivikkeessä asui talollinen Taavetti Päivike, rouva Hedvig Päivike, rouva Greta Päivike ja Aleksandra Braxén. Talonväen lisäksi Päivikkeessä asui palvelusväkeä, piiat ja rengit. Päivikkeessä asui myös tilatonta väestöä eli itsellisiä. He asuivat vuokralla ja maksoivat vuokran rahalla tai tekemällä työtä. Itsellisistä talo sai kausityövoimaa tarvittaessa. Päivikkeen torpparit, vuokraviljelijät, maksoivat vuokransa tekemällä hevos- ja miespäivätöitä talolle. Lisäksi usein torpparisopimukseen kuului osa, joka maksettiin torpan tuotteilla.

 

Nälkävuosien tuomat muutokset

Suuret nälkävuodet 1867–1869 olivat suuri koettelemus Suomessa. Pohjois-Satakunnassa säät olivat huonoja 1860-luvun puolivälissä. Kankaanpää oli osa erityistä nälkämaata. Kun ruoka loppui, siirryttiin korvikkeisiin. Monet joutuivat lähtemään kerjuulle. Näitä kurjia kulkijoita pyrittiin auttamaan niin taloissa kuin torpissa. Ankarien pakkasten ja katovuosien myötä kulkutaudit levisivät ja kuolema korjasi niin nälkiintyneitä, kuin myös heidän auttajiaan. Ei Päivikekään selvinnyt menetyksittä. Juuri esitelty talonväki kohtasi vuoden 1867 aikana täydellisen muutoksen. Ensin vanha emäntä, Greta Päivike, kuoli tammikuussa 74-vuotiaana vanhuuden heikkouteen. Seuraavaksi talon emäntä, Hedvig Päivike, menehtyi huhtikuussa lavantautiin 52-vuotiaana. Viimeisenä tässä sarjassa kuoli talollinen Taavetti Päivike 17. huhtikuuta 54-vuotiaana lavantautiin. Päivikkeen talonväestä jäi eloon vain Maria Aleksandra.

Tutut kuviot toistuivat 14-vuotiaalle Maria Aleksandralle. Perunkirjoitus pidettiin heinäkuun alussa. Sitten taloon tuli arrendatoriksi, vuokraviljelijäksi, kirkkoherran apulainen Karl Berghäll. On selvää, että nämä tilanteet toivat suurta ahdistusta ja surua Maria Aleksandralle. Nälkävuosien varjo oli synkkä; se vei monelta tulevaisuuden toivon. Päivikkeen tilanne ei talon isännän ja emännän kuoltua ollut niin toivoton kuin aikaisemmin Carl Braxénin kuoltua Pudasjärven Raiskion Lepolassa. Velkoja oli nälkävuosien myötä kertynyt, mutta omaisuutta oli sen verran, että niistä selvittiin. Lisäksi kruununtilaa koskeva lainsäädäntö oli muuttunut. Enää ei ollut sitä vaaraa, että lasten oikeus kruununtilaan vaarantuisi vanhempien kuoltua. 

Vuoden 1868 syksyllä Karl Berghäll näyttää aloittaneen toimet, joiden myötä tila voitaisiin siirtää Maria Braxénille. Ensin Maria lähti Hämeenkyröön rippikouluun. Sitten käy ilmi, että Karl Berghäll oli toiminut puhemiehenä valtakirjalla. Avioliittoon kuulutettiin marraskuussa 1868 Hämeenkyrön Kalkunmäeltä Henrik Antila ja morsian kruununnimismiehen tytär Maria Braxén Päivikkeen talosta Kankaanpään kylästä ja emäkirkon seurakunnasta. Heidät vihittiin tammikuussa 1869 Hämeenkyrössä. Päivikkeen isännäksi vuonna 1869 tuli vävy, Heikki Antila, ja emännäksi jo 15-vuotiaana kasvattitytär, Maria Braxén. Karl Berghäll (myöhemmin Vuorinen) muutti perheineen Kankaanpäästä Karjalaan (TL) huhtikuussa 1869. Heikki Antila ja Maria Braxén lunastivat yhdessä Päivikkeen perintötilaksi kesällä 1871.  

 

Marian ja Heikin perhe

Heikille ja Marialle syntyi kymmenen lasta. Vuonna 1873 Kankaanpäässä kuoli isorokkoon yli 200 henkeä, lähes kaikki lapsia. Heikin ja Marian lapsista kesäkuussa 1873 isorokkoon kuoli 3 ½-vuotias Karl Heliodorus ja 1-vuotias Emil Ananias, lapset haudattiin 15.6.1873. Heikki ja Maria näyttävät pitäneen yhteyttä omaisiinsa. Heikin veli, Viktor Antila, asui Päivikkeessä vuonna 1879. Hän seurusteli ja avioitui sinä syksynä kankaanpääläisen, Maria Antintyttären, kanssa. Hiljan kummeina näyttävät olevan Ida Rikströmin lapset, Pauliina ja Augusta Rikström. Lasten kummeja tutkiessa tulee selvästi esille, että Päivikkeen isäntäväki kuului Kankaanpään herrasväkeen.

  

Eturivissä: Kalle, Maria Aleksandra, Jaakko, Paavo, Henrik Ananias, Lauri. Takarivissä: Hilja, Tuovi, Hjalmar ja Yrjö. Valokuva: Sampo Korkeila

 

Taulu 1

I  Antti Antinpoika Päivike e. Sikala, Talollinen, s. 5.9.1792 Kankaanpää, Vihteljärvi, Sikala, k. 2.11.1859 Kankaanpää, Päivike.

Puoliso: 26.12.1813 Kankaanpää Margareta (Greta) Juhontytär Päivike, s. 8.12.1792 Kankaanpää, Päivike, k. 5.1.1867 Kankaanpää, Päivike.

Vanhemmat: Juho Päivike, s. 27.3.1761 Kankaanpää, Päivike, k. 23.3.1800 Kankaanpää, Päivike ja Riitta Päivike, s. 19.12.1765 Kankaanpää, k. 22.6.1844 Kankaanpää, Päivike.

Lapset:

Johan Päivike, s. 5.12.1814 Kankaanpää, Päivike. Tauluun 2.

Maria Päivike, s. 25.3.1836 Kankaanpää, Päivike. Tauluun 6. 

Taulu 2

II  Johan Antinpoika Päivike, Taulusta 1, (isä Antti Päivike), s. 5.12.1814 Kankaanpää, Päivike, k. 20.11.1838 Kankaanpää.

Puoliso: noin 1834 Hedvig Albertiina Juhontytär Päivike, s. 1.10.1814 Kankaanpää, Vähäoukkari, k. 7.4.1867 Kankaanpää, Päivike.

Lapset:

Greta Lisa Braxén o.s. Päivike, s. 14.2.1835 Kankaanpää. Tauluun 3.

Amanda Karolina Päivike, s. 4.11.1837 Kankaanpää, Päivike. Tauluun 5. 

 

Taulu 3

III  Greta Lisa Johanintytär Braxén o.s. Päivike, Taulusta 2, (isä Johan Päivike), s. 14.2.1835 Kankaanpää, k. 17.4.1853 Kankaanpää.

Puoliso: 4.6.1852 Kankaanpää Carl Fredrik Braxén, Nimismies, s. 19.1.1827 Hämeenkyrö, k. 26.2.1863 Pudasjärvi. Enontekiön, myöhemmin Pudasjärven nimismies, kuoli tapaturmaisesti.

Lapset:

Maria Aleksandra Elisabet Päivike o.s. Braxén, s. 18.3.1853 Kankaanpää. Tauluun 4. 

Taulu 4

IV  Maria Aleksandra Elisabet Kaarlentytär Päivike o.s. Braxén, Taulusta 3, (äiti Greta Braxén), s. 18.3.1853 Kankaanpää, k. 27.3.1913 Kankaanpää.

Puoliso: 19.1.1869 Hämeenkyrö Heikki Ananias Heikinpoika Päivike e. Antila, Talollinen, s. 24.11.1842 Hämeenkyrö. Kalkunmäki, Antila, k. 9.8.1909 Kankaanpää.

Vanhemmat: Heikki Antila, s. 9.5.1811 Hämeenkyrö, Kalkunmäki, Antila, k. 13.7.1859 Hämeenkyrö, Kalkunmäki, Antila ja Justina Kerttula, s. 16.6.1816 Hämeenkyrö, k. 6.12.1869 Hämeenkyrö, Kalkunmäki, Antila.

Lapset:

Karl Heliodorus Päivike, s. 21.11.1869 Kankaanpää, k. 3.6.1873 Kankaanpää.

Emil Ananias Päivike, s. 29.5.1872 Kankaanpää, Päivike, k. 6.6.1873 Kankaanpää, Päivike.

Hilja Aleksandra Päivike, s. 5.12.1874 Kankaanpää, Päivike.

Tuovi Viktoria Päivike, s. 9.12.1877 Kankaanpää, Päivike.

Jalmari Alarik Päivike, s. 1.11.1882 Kankaanpää, Päivike.

Yrjö Henrik Päivike, s. 11.3.1885 Kankaanpää, Päivike.

Jaakob Sakarias Päivike, s. 7.7.1888 Kankaanpää, Päivike.

Paavo Armas Päivike, s. 29.12.1890 Kankaanpää, Päivike.

Lauri Anton Päivike, s. 7.6.1893 Kankaanpää, Päivike.

Kalle Päivike, s. 8.6.1895 Kankaanpää, Päivike. 

 

 

Taulu 5

III  Amanda Karolina Johanintytär Päivike, Taulusta 2, (isä Johan Päivike), s. 4.11.1837 Kankaanpää, Päivike, k. 27.7.1912 Honkajoki.

Lapset:

Frans Oskar Päivike, s. 23.5.1854 Kankaanpää, Päivike, k. 28.9.1917 Kankaanpää. 

Taulu 6

II  Maria Antintytär Päivike, Taulusta 1, (isä Antti Päivike), s. 25.3.1836 Kankaanpää, Päivike, k. 13.4.1920 Kankaanpää.

Puoliso: 12.6.1864 Kankaanpää Alexander Juhonpoika, s. 18.3.1842 Ikaalinen.

Lapset:

Frans Oskar, s. 11.5.1864 Kankaanpää. 

3.

Kalajoella

Augusta Lundahl Braxén lähti Pudasjärveltä lastensa kanssa syyskuussa vuonna 1864. Perhe saapui Kalajoelle marraskuussa. Matkalla he viipyivät Oulussa, jossa he vierailivat ainakin Augustan siskon, Charlotta Borgin, luona. Charlotta asui kapteeni Granstedtin talossa lähellä kirkkoa. Kalajoella perhe asui Pohjankylässä, Kalajoen pohjoisrannalla. Augusta Braxén oli saanut kutsun tulla opettamaan muutaman herrasväen perheen lapsia, joten asunto täytyi ensin kunnostaa oppilaita varten. Augustan sisaret, Julie ja Elvira, olivat auttamassa ainakin aluksi. Koulutoimen lisäksi Augusta kävi antamassa pianotunteja ja piti pientä kotileipomoa. 

Lapsista keskimmäisen, Anna Braxénin, kerrotaan olleen pari vuotta tuttavaperheessä Kajaanissa. Huonosti rakennetuissa huoneistoissa oli talvella kylmä. Talvi 1866 oli erityisen kylmä. Haapajärven kappalaisen leski, Saara Cajanus, antoi silloin kotinsa Augusta Braxénin perheen asuttavaksi kevääseen asti. Anna Braxén oli sen kevättalven kirkkoherra Inbergin lesken, Josefina Cajanuksen, luona. Hyvät ystävät ja sukulaiset auttoivat perhettä monin eri tavoin. Vaikeudet syvensivät äidin ja lasten luottamusta Jumalaan.

(Kuva: Rouva Braxén lapsineen. Antti Mäkinen, Vapaakirkollinen liike Suomessa, osa 1. Helsingissä 1911, Vapaan Lähetyksen kustannuksella. Sivu 75)

 

Oulussa

Vuonna 1868 perhe muutti Ouluun. Matka Kalajoelta Ouluun muuttokuorman kanssa tehtiin meritse. Lapsista vanhin, Georg Braxén, oli lähtenyt syksyllä 1867 parkkilaiva Ilmalla Englantiin enonsa merikapteeni Lars Lundahlin laivan kajuuttapoikana. Matka jatkui Hyväntoivonniemen ympäri Arabianmerelle. Adenissa Arabian niemimaalla merikapteeni Lars Lundalille ja hänen puolisolleen Hilma Samulinille syntyi esikoinen, Lars Albin, 12.5.1869. Matka kesti kaksi vuotta, Ouluun parkkilaiva Ilma palasi suolalastissa 3.6.1869. ‘Jorista’, Georg Braxénista, tuli myöhemmin merikapteeni. Oulussa Augusta Olivian perhe asui Pieni-Uusikadun varrella Träskmanien talossa. 

Augusta Braxén kävi lastensa kanssa kotiseuroissa, joissa luettiin ruotsalaisen merkittävän maallikkosaarnaaja ja herätysjohtaja C. O. Roseniuksen ja uskonpuhdistaja Martti Lutherin kirjoja. Tavallisesti seuroja pidettiin Hackzellin neitien luona. 16-vuotiaana Hjalmar Braxén teki uskonratkaisun serkkunsa Fredrik Borgin opastamana. Hjalmar Braxén pääsi syksyllä 1870 lukion alimmalle luokalle. Kesäkuussa vuonna 1880 Hjalmar Braxén osallistui Helsingin yliopiston pääsykuulusteluihin. Ne selvitettyään hän oli ylioppilas ja Pohjalaisen osakunnan jäsen. Hjalmar aloitti opiskelun teologisessa tiedekunnassa, hänen tarkoituksenaan oli valmistua papiksi.

 

 

4

Kankaanpäässä

Nimimerkki ”Ukko” kirjoitti Satakunta-lehdessä 30.10.1880 Kankaanpäästä ”Maaseuduilta”-palstalla: ”Kesän ajan majaili täällä sukulaistensa luona ylioppilas Hj. Braxén, jolle kuntalaisemme ovat suuressa kiitollisuuden velassa siitä, että hän hyväntahtoisesti sunnuntaisin iltapuolella piti kansakoulussa lauluseuraa, jossa ”Harmonion” soidessa pääasiallisesti harjoiteltiin Koraalikirjan nuotin mukaista kirkkoveisua; sillä se on täällä jokseenkin huonolla kannalla.” 

Seuraavana vuonna, lokakuussa 1881, Oulusta Kankaanpäähän muutti Augusta, Hilda, Anna, Hjalmar ja Alma Braxén. Muuttokirjojen merkinnät ja rippikirja kertovat heidän asuvan Päivikkeessä. Asiakirjat pysyvät tunteettomina, niiden ääressä voi vain kuvitella, mitä riemua perheessä yhdessä jaettiin. Reilu 18 vuotta oli kulunut Pudasjärvellä yhdessä koetuista dramaattisista päivistä. 

Kirkkoherra Matias Hannelius oli marraskuussa 1882 virkatehtävissä Päivikkeessä, kun kokoonnuttiin Jalmari Alarikin ristiäisiin, kuten myös näissä myöhemmin pidetyissä ristiäisissä. Jalmari Alarikin yhtenä kummina oli Augusta Braxén. Maaliskuussa 1885 Yrjö Henrikin kummeina näyttää olevan Heikin veli, Viktor, puolisonsa Maria Antilan kanssa. Hämeenkyröstä maaliskuussa 1888 Jaakko Sakariaksen ristiäisiin oli tullut Alina Riddelin, hänet on merkitty yhdeksi kummeista. Yhtenä Paavo Armaksen kummeista on mainittu postinhoitajatar Hilda Braxén.

 

Carl Fredrikin lasten ja Augusta Olivian myöhemmät vaiheet

Merikapteeni Georg Braxén ja Wenny Maria Krank vihittiin avioliittoon lokakuussa 1884 Oulussa. Georgille ja Wennylle syntyi neljä lasta.

Kirkkoherra Matias Hannelius vihki avioliittoon heinäkuussa 1882 Päivikkeessä Kaarlo Riddelinin ja Anna Braxénin. Kaarlo toimi metsänhoitajana eri puolilla Suomea. Hän toimi Itä-Suomen metsäpiirin piirikuntapäällikkönä vuosina 1921-25 ja sai 1920 Kamarineuvoksen arvonimen. Kaarlo ja Anna Alina muuttivat sukunimensä vuonna 1906 Ritarsaloksi.

Huhtikuussa 1888 Tampereella vihittiin avioliittoon insinööri Jakob Solin ja kruununnimismiehen tytär Alma Braxén. ” Isak Jakob "Jaakko" Solin suoritti Kemisti-insinööritutkinnon Polyteknillisessä opistossa Helsingissä 1884. Hän toimi ensin Valkeakosken paperitehtaassa ja siirtyi sieltä 1904 Jämsänkosken paperitehtaan isännöitsijäksi. Toimittuaan vuodesta 1919 muutaman vuoden Tampereella hän siirtyi 1922 Diesen Wood Oy AB:n palvelukseen Pitkärantaan ja Viipuriin, mistä 1929 muutti Helsinkiin. Haudattu Jämsään.” Alma Solin kuoli 10.7.1918 Jämsässä syöpään.

Lehdissä uutisoitiin joulukuussa 1885, että Kankaanpäähän avataan postitoimisto. Seuraavaksi kerrottiin postitirehtöörin nimittäneen postitoimistonhoitajaksi Hilda Braxénin. Joulukuussa 1898 vihittiin avioliittoon metsänhoitaja Gustaf Stigell ja Hilda Braxén. Gustaf kuoli aivosyöpään kesällä 1902 Porin kunnallissairaalassa. Toimittuaan Simon hoitoalueen metsäpäällysmiehenä hänet nimitettiin vuonna 1897 Kankaanpään hoitoalueen metsänhoitajaksi. ”Vainaja harrasti lämpimästi yleisiä isänmaallisia asioita. Kumppanien ja ystävien piirissä oli hän suosittu ja arvossa pidetty.” Hilda Stigell muutti vuonna 1905 Tampereelle.

Helsinkiin oli muodostunut herätyskristillinen ryhmä, jonka toiminnassa oli herrasväkeä, opiskelijoita ja säätyläisiä. Ryhmä oli saanut merkittävän sysäyksen Lordi Radstockin vierailusta syksyllä 1879. Helsinkiin opiskelemaan tullut Hjalmar Braxén hetken epäröityään liittyi mukaan toimintaan. Hjalmar päätti teologiset opintonsa joulukuussa 1883 suorittamalla erotutkinnon. Hän ei voinut hyvällä omallatunnolla ryhtyä valtiokirkon papiksi suostumalla pappisvihkimykseen jossakin hiippakunnassa. Hjalmarin serkku Ilmari Kianto kuvasi sattuvasti muistelmissaan: ”Poikkesin Tampereelle – pakinoin orpanani Hjalmar Braxénin kanssa. Braxén oli silloin loistavimmillaan, komea kuin Jupiter, rukoili, lauloi ja soitti. Vei minut vapaakirkollisten temppeliin. – Miksi ei hänestä tullut valtiokirkon pappia? Hän oli suorittanut kaikki jumaluusopilliset erotutkinnot, mutta papin vala oli hänet pysähdyttänyt. Ei ollut ruvennut sitä vannomaan.” 

Kirjassa ”Tehkää tie erämaahan” Hjalmar Braxén esitellään seuraavasti: ”Suomenkielisen vapaakirkollisuuden varsinainen perustaja. ”Vapaakirkollisten ohjelman” allekirjoittaja. Tampereen vapaaseurakunnan järjestäjä ja paimen kaksikymmentä vuotta. Vapaan Lähetyksen keskuskomitean puheenjohtaja 1900 – 1904. Herätyssaarnaaja, sielunhoitaja ja hallitsija. Lähetystalojen innokas rakentaja. Musiikkimies: ”Autuus suuri, oomme Herran kansaa…” Järkkymätön periaatteen mies. Braxénin sisäisessä aateliskilvessä oli lause: ”Nunquam retrorsum”. (Ei koskaan takaisin päin.)” 

Hjalmar Braxén sai eläessään kovaa arvostelua. Häntä nimiteltiin muun muassa uudelleen kastajaksi ja lahkosaarnaajaksi. Hän työtoverinsa kanssa sai nuhteita tuomiokapitulilta, koska he olivat Hämeenlinnan kirkkoraadin kielloista huolimatta pitäneet harhaoppisia hartaushetkiä. Maallikkosaarnaaja Hjalmar Braxen vihittiin lokakuussa 1897 avioliittoon Hulda Sjöblomin kanssa Bromarfissa.  Hjalmar Braxén kuoli 5.6.1909 Bromarfissa, Sandössä.

Augusta Olivia Braxén kuoli 31.5.1904 74-vuotiaana. Muistokirjoituksessa Tampereen Uutisissa hänestä kirjoitetaan: ”Yöllä viime keskiviikkoa vasten kuoli täällä lyhyen sairauden perästä leskirouva Augusta Olivia Braxén. Vainaja oli syntynyt 1830 ja oli naimisissa Pudasjärven piirin kruununnimismiehen Karl Fredrik Braxénin kanssa. Jouduttuaan leskeksi jo v. 1863 vainaja tarmolla ja kyvyllä puutteidenkin keskellä työskenteli lastensa tulevaisuuden hyväksi ollen kauniina toimeliaan äidin esikuvana. Tampereelle muutti vainaja v. 1885. Vainajaa suree lähinnä kaksi poikaa, 3 tytärtä ja lastenlapset.”

Heikki Päivike oli aktiivinen paikkakuntansa luottamustehtävissä. Heikki kuoli 9. elokuuta 1909. Hänestä lehdessä Satakunta julkaistiin seuraava muistokirjoitus: ”Tämän kuun 9. p:n iltapäivällä kuoli äkkiä omalla tilallaan Kankaanpäässä maanviljelijä Henrik Ananias Päivike 66 v. vanhana. Vainajaa, joka paraillaan oli auttamassa poikaansa, kun tämä valmisti iloisen perhetapauksen johdosta vietettävää juhlaa, kohtasi sydänhalvaus. Henrik Ananias Päivike nautti kuntalaistensa jakamatonta luottamusta. Noin 25 vuotta oli hän kunnan esimiehenä sekä 3 vuotta kunnallislautakunnan puheenjohtajana. Toistakymmentä vuotta oli hän lautamiehenä, saaden joku aika sitten herrastuomarin arvonimen. Monista muista kunnallisista toimista, kuten kirkkoneuvostosta, kansakoulujohtokunnista y.m. käytettiin hänen lahjakkuuttaan. Tämä kunnioitusta herättävä, suora ja miehekäs talonpoika oli vakaumukseltaan suomenmielinen. Paikkakunnan suomalainen seura luki hänet toimiviin jäseniinsä, ja oli hänen omilla puoluelaisillaan toisinaan tilaisuus nauttia hänen vieraanvaraisuuttaan. Lähinnä surevat vainajaa puoliso, 2 tytärtä ja 6 poikaa sekä suuri joukko muita sukulaisia ja tuttavia. - Suokoon isänmaa levon ja rauhan pojallensa!”

Lukijaa saattaa kiinnostaa, mitä juhlaa oltiin valmistelemassa. Elokuun 10 päivä Päivikkeessä vihittiin kansakoulunopettaja Yrjö Päivike ja Lilli Hurme.

Maria Aleksandra Elisabeth Päivike, os. Braxén, nukkui pois 27.3.1913 60-vuotiaana. Hänestä Satakunnan Sanomat kirjoitti: ”Viime sunnuntaina kätkettiin maanpoveen Kankaanpään vanhalla hautausmaalla talon vanha emäntä Maria Aleksandra Päivike. Haudalla lauloi tilaisuutta varten muodostettu sekakuoro kanttori Hj. Lemlinin johdolla virren 207 ja ”Mä kuljen kohti kuolemaa” sekä hautaan umpeen luotaessa ”Vaipuos, vaivu”. Vainajan lapset lauloivat ”Äitini”. Sukulaiset ja tuttavat laskivat useita seppeleitä. Harvinaisen suuri joukko ihmisiä oli saapunut saattamaan vainajaa viimeiseen leposijaansa, mikä osoittaa, että hän oli saavuttanut paikkakuntalaisten jakamattoman ystävyyden ja kunnioituksen. Vainajaa suree lähinnä laaja sukulais- ja ystäväpiiri.”

Maria Aleksandra Elisabethin tarinaa ei minulle koskaan kerrottu – mutta tässä sain mahdollisuuden kertoa sen.

Terho Sormunen 21.4.2023

Lähteet:

Biblia

Elämisen ehtoja Kankaanpään Karvianjokilaaksossa, Kati Kangas, Turun yliopisto, Kulttuurituotannan ja maisemantutkimuksen laitos 13.5.2003

Eri seurakuntien rippikirjoja, syntyneet, kuolleet, vihityt, muuttaneet, muuttokirjoja

Henkikirjat

Härmä Pirkko, Nimismies Karl Fredrik Braxén Kuivaniemellä

Kansalliskirjasto, Sanomalehdet

Lehto Juho, Uskon ja totuuden mies, kustannusosakeyhtiö Päivä Helsinki, Hämeen Kirjapaino Oy 1945

Lundahl-sukuyhdistys-Släktföreningen Lundahl - Etusivu

Markkola Pirjo, Ikaalisten entisen emäpitäjän historia III, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006

Nallinmaa-Luoto Terhi, Hämeenkyrön historia II vuodesta 1722 vuoteen 1865, julkaisijat Hämeenkyrön kunta, Hämeenkyrön seurakunta, Vammala 1990, Vammalan Kirjapaino Oy

Santalan kartanon merkitys Suomen Vapaakirkolle 1923–1946, Pentti Rantanen Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian pro gradu-tutkielma Huhtikuu 2016

Santalan salmet, saaret ja mantereet. Toimituskunta Väinö A. Hyvänen, Pirkko Mäkelä, Eija ja Seppo Rytkönen

Suomen historia 5, Kansallisen heräämisen aika, Weilin + Göös, Espoo 1985

Ордена Российской империи. Орден Станислава. Россия 1999 - Pyhän Stanislausin ritarikunta (Venäjän keisarikunta) – Wikipedia

Rautalammin historia, kirjoittanut Veijo A. Saloheimo, Rautalammin kunta ja Rautalammin seurakunta, Pieksämäki 1959

Tehkää tie erämaahan, Suomen Vapaakirkkoa sanoin ja kuvin alkuajoista nykypäiviin esittelevä juhlajulkaisu, Suomen Vapaakirkko, Toimituskunta: J. Lehto, K. Salmensaari, Tampere 1954