Lapsena rakastin kuunnella tarinoita suvun vanhoista sankareista. Isä-Hugo oli mestari tarinankertoja, ja hänen juttunsa veivät mennessään. Joskus tosin sama tarina kierrätettynä tuntui vähän puuduttavalta, eikä siihen jaksanut aina keskittyä – aikuiset sen sijaan innostuivat joka kerta naureskelemaan tutuille käänteille. Nyt, muutama vuosikymmen myöhemmin, tajuan, että ne "kauan sitten" eläneet sukulaiset eivät olleetkaan niin kaukana. Sata vuotta suvun historiaa on loppujen lopuksi lyhyt hetki, vaikka se yhden ihmisen elämänä onkin melkoinen saavutus.