Maria Viktorina ja Nikodemus

Joulukuun 30. päivänä vuonna 1877 Ilolassa vietettiin kaksoishäitä. Talon tyttäret, Maria Viktorina ja Wilhelmina Rautiainen, olivat valinneet saman hääpäivän. Maria Viktorina vihittiin avioliittoon Nikodemus Erosen kanssa. Toinen sisarista, Wilhelmina Rautiainen, avioitui Tobia Niemisen kanssa. Talon poika Kaarlo Rautiainen oli vihitty Eeva Kaisa Häyrisen kanssa samana vuonna, heinäkuun 8. päivänä. Henrika, talon tytär, vihittiin 14.11.1882 Aleksanteri Sormusen kanssa.

Nikodemus Kustaanpoika ja Maria Viktorina Salomonintytär ovat isäni äidin, Selma Erosen, vanhemmat. Ilolan talo oli ostettu Rautiaisen suvulle perinnöksi vuonna 1863. Ilola oli aiemmin Sorrin alainen torppa, joka itsenäistyi uudistaloksi vuonna 1787.

Nikodemus

Nikodemus Kustaanpoika syntyi 16.5.1844 Laukaan Äänekosken Honkolassa. Hänen vanhempansa olivat talollisen poika Kustaa Erkinpoika Honkonen (s. 8.8.1815) ja Elisabet Kallentytär Kunelius (s. 6.3.1814, k. 13.5.1857). Erkki Honkonen, Kustaa Erkinpojan isä, oli Honkolan talon isäntä Äänekoskella vuosina 1825–1846. Kustaan äiti, Maria Matintytär Honkonen, jatkoi isännyyttä leskenä vuosina 1846–1859. Nikodemuksen isä Kustaa toimi isäntänä Honkolassa vuosina 1859–1860, kunnes tila yhdistettiin väliaikaisesti Heikkilään. Honkola tunnettiin myöhemmin Eerolana – siitä Nikodemus sai sukunimensä. Nikodemuksen äiti Elisabet oli kotoisin Paadentaipaleen Aholasta. Isäni kertoi kulkeneensa lapsena pässinrataa Suolahdesta Äänekoskelle ja poikenneensa matkalla tässä sukulaistalossa.

Laukaan seurakunnan lastenkirjaan on kirjattu Kustaan ja Elisabetin lapset: Erkki Kustaa (s. 16.11.1837), Maria (s. 20.8.1841), Nikodemus (s. 16.5.1844), Kalle (s. 17.5.1847), Abel (s. 11.3.1852) ja Aleksanteri (s. 2.7.1855). Aleksanteri kuoli lapsena 21.4.1858. Seuraava lastenkirja kertoo, että Kustaa sai vielä lapsen Juho Gabrielin (s. 1.5.1862) Maria Matintytär Oksasen kanssa. Elisabet oli kuollut jo vuonna 1857. Kustaa ja Maria Matintytär, joka oli kotoisin Leppäveden Vähä-Oksalasta, vihittiin 6.4.1859.

Nikodemus työskenteli renkinä Piilolassa vuosina 1869–1875. Piilolan isäntä Kalle Piilonen oli saman ikäinen kuin Nikodemus ja toimi myöhemmin valtiopäivämiehenä. Vuodesta 1875 alkaen Nikodemus asui itsellisenä lapsuudenkodissaan Eerolassa. Hän teki mahdollisesti satunnaisia töitä uittorännien ja tukinuiton parissa. Häiden jälkeen, 6.1.1878, Nikodemus muutti Sumiaisiin vävyksi Ilolaan.

Maria Viktorina

Maria Viktorina syntyi 17.3.1853 Sumiaisten Ilolassa. Hänen vanhempansa olivat talollinen ja kirkkoneuvoston jäsen Salomon Rautiainen sekä Karolina Savolainen. Samana päivänä syntyi naapuriin Sofia Charlotta Juho Kustaanpoika Rautiaisen ja Brita Stina Mannisen perheeseen.

Sumiaisten lastenkirja (1851–1862) mainitsee Maria Viktorinan sisarukset: isoveli Kaarlo (s. 25.3.1851), Erika (s. 9.8.1855), Sofia (s. 25.1.1857), Wilhelmina (s. 18.6.1858), Henrika (s. 17.3.1861), Erkki Kustaa (s. 3.1.1864) ja August (s. 17.3.1865). Perheessä oli paljon lapsia, mutta lapsikuolleisuus oli suurta: Erika, Sofia, Erkki Kustaa ja August kuolivat kaikki nuorina.

Perhe

Maria ja Nikodemus asuivat ensimmäiset vuodet Ilolassa. Heidän esikoisensa, Selma, syntyi 16.8.1879. Kummeina olivat Selman isovanhemmat Salomon ja Karolina. Samana syksynä Nikodemus teki torpparisopimuksen Ilolan Laajan torpasta.

Toinen lapsi, Saima Vilhelmina, syntyi 4.6.1883. Hän kuoli hinkuyskään 27.4.1884. Kolmas lapsi, Rauha Maria, syntyi 27.7.1885, mutta kuoli seuraavana päivänä vatsatautiin.

Perhettä kohtasi lisää surua, kun Nikodemus kuoli keuhkotautiin 21.1.1890, 46-vuotiaana. Hänen sisaruksensa Maria ja Kalle kuolivat samaan tautiin. Maria kuoli 35-vuotiaana ja Kalle 34-vuotiaana. Myös Maria Viktorinan isä kuoli samana vuonna vatsatautiin.

Ilolan tila myytiin ja Laajan torpassa Maria Viktorina jatkoi elämäänsä torpparina. Karolina-äiti kuoli 17.8.1901 vanhuuteen.

Maria Viktorinan uusi perhe

Laajan torppaa oli raskasta ylläpitää yksin. Vuonna 1892 sinne muutti Gabriel Heikinpoika Jämsén perheineen. Vuonna 1894 Maria otti torppaan rengin, Kaarle Heikki Heikinpoika Tellikan (s. 15.2.1874). Samana vuonna Gabrielin perhe muutti pois.

Kaarle ja Maria kuulutettiin avioliittoon 22.7.1894 ja vihittiin 4.11.1894. Heidän poikansa Leonard Henrik syntyi 7.4.1895, mutta kuoli hinkuyskään 27.5.1895. Kaarle Tellikka kuoli keuhkokuumeeseen 23.5.1901.

Selma Eronen

Selma pääsi ripille 24.6.1895 ja työskenteli piikana eri taloissa. Hän meni naimisiin Tobias Tobiaanpoika Sormusen kanssa 29.12.1902. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista kolme kuoli varhain.

Selma itse kuoli 9.4.1916 vain 36-vuotiaana. Hänen poikansa Hugo Jalmari, isäni, muisteli äitinsä siunanneen lapsensa kuolinvuoteellaan.

Valokuva

Eerola, vaalea talo oikealla

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
  Julia Lundahl – Rautalammin ensimmäinen postinhoitaja Varhaisia vaiheita Rautalammilla, Nipurissa syntynyt Viivi Vallgren kertoo kirjassaan Sydämeni kirja , miten hän oppi nuorena lukemaan ensimmäisen kotiopettajansa, tant Julia Lundahlin, johdolla. Julia toimi Nipurissa samalla Flora Olivian (Viivin) isän, kruununnimismies Iivari Lindbohmin, kirjurina, mikä vei paljon hänen aikaansa. Oulusta Rautalammille Julia syntyi Oulussa herrasperheeseen kuudentena lapsena 31.8.1837. Hänen isänsä, Abraham Lundahl, toimi Oulun kaupunginviskaalina sekä kuvernementin sihteerinä. Abrahamin tehtäviin kuului syyttäjänä toimiminen, esitutkinnan hoitaminen, yleisen järjestyksen valvonta sekä moninaiset sihteerintehtävät lääninhallituksessa. Julian äiti, Catharina Charlotta Cajanus, oli syntynyt Pyhäjoella maanmittarin tyttärenä. Julia jäi orvoksi nuorena: hän oli vasta 13-vuotias, kun hänen äitinsä Katri (Catharina) kuoli, ja isä Abraham menehtyi kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1858. Sisar...
Lue lisää
Kuva
  Kaarlo Kunelius – uskosta, opetuksesta ja runoista Kiitos, Luoja, että synnyin -  kiitos - synnyin uudestaan  armolapsen toivoon, onneen,  jonka Jeesuksessa saan!   Kiitos, Jeesus, että etsit,  löysit lampaas raadellun;  verin verihaavat pesit,  tunnon uusit turmellun!   Se, se synnyinpäiv' on vasta:  hetki iankaikkinen,  Isän vastin taivahasta.  "Pelastettu syntinen."   Tää on hetki elämästä,  iäisyyden aamukoi:  ken vain tuntea saa tätä,  unhoittaa ei koskaan voi.   Kiitos, Henki, kirkastaja,  autuuspantti, lohdutus!  Puhdista tää synnin maja,  itselles tee asumus!   Jeesus, Jeesus, älä heitä  korpeen lastas löytämääs,  kanna hyvä Paimen meitä Isän helmaan, elämääs! ”Synnyinpäivänäni” – runo, rukous ja muistutus armosta Vuonna 1920, täyttäessään 70 vuotta, Kaarlo Kunelius kirjoitti runon nimeltä ”Synnyinpäivänäni...
Lue lisää
Kuva
Benedictus Canuti Cnudsson Cunelius :  Poikkesin työmatkalla Viitasaaren kirkkoherranvirastossa. Halusin valokuvata siellä olevan vanhan muotokuvan – teoksen, joka esittää suvussani ensimmäistä tunnistettavaa henkilöä. Maalauksen kuvaaminen ei ollut yksinkertaista. Se oli sijoitettu käytävään, vaikeaan valoon, ja tilaa oli niukasti. Otos täytyi rajata sivusta, kuvakulma jäi vinoksi ja valotus oli haastava. Silti se oli minulle tärkeä kuva. En voi kerskua siitä, että sain erinomaisen otoksen. Mutta minulle se oli paras mahdollinen suoritus niissä olosuhteissa. Kuin kumarrus ajalle, jota ei voi enää täysin tavoittaa – vain lähestyä, hieman vinoon katsottuna. Benedictus Canuti Kuneliuksen ylioppilasmerkinnässä Tartossa 6.3.1650 hänet mainitaan Viipurin hiippakunnan (Viburgensis) asukkaaksi. Sukutiedot ja matrikkeliin perustuvan SshyWiki-lähteen mukaan syntymäpaikaksi arvioidaan noin 1622 Nevalinna (Nyeskans, Inkerissä). Hän toimi Viitasaaren kirkkoherrana vuosina 1663–1690, lä...
Lue lisää