Anna Maria Krogera

Elämää kriisin keskellä: 1600-luvun loppu ja Suuri Pohjan sota

Kolme vuosisataa sitten Säämingin, Savonlinnan ja Kerimäen seudulla elämä oli monin tavoin raskasta. Suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopulla olivat Suomen historian suurin väestökatastrofi. Tämä vaikutti myös Kerimäellä, jossa 30 % isännistä kuoli nälkävuosien seurauksena. Ruotsin kuningas Kaarle XI kuoli vatsasyöpään keväällä 1697, ja kuninkaaksi nousi hänen 15-vuotias poikansa Kaarle XII, joka julistettiin täysi-ikäiseksi syksyllä 1697 järjestetyillä valtiopäivillä. Naapurimaat, joiden kustannuksella Ruotsi oli laajentunut suurvallaksi, solmivat Ruotsin vastaisen liiton, ja Suuri Pohjan sota alkoi 12. helmikuuta 1700 ilman sodanjulistusta. Jo sodan alkuvaiheessa Savoon alkoi saapua pakolaisia sotatoimialueelta, erityisesti Inkerinmaalta.

Kerimäen kirkkoherra Olaus Krogerus ja kohtalokas avioliitto

Kerimäen kirkkoherrana vuodesta 1692 alkaen toimi Olaus Samuelis Krogerus (s. 1650), joka oli Säämingin kirkkoherran Samuel Olai Krogeruksen ja Anna Bertilsdotter Kettuniuksen poika. Olaus valmistui ylioppilaaksi Turussa vuonna 1671 ja toimi triviaalikoulun rehtorina Viipurissa vuosina 1680–1692. Hän avioitui Anna Tuomaantyttären kanssa, joka kuoli keväällä 1705. Pakolaisten mukana Kerimäelle saapui Inkerinmaalta leskeksi jäänyt sotapakolainen Kristina Schmidt, joka oli Anna Tuomaantyttären sisaren, Maria Tuomaantyttären, tytär. Venäläiset olivat tuhonneet Maria Tuomaantyttären omaisuuden ja tappaneet hänen lapsensa sekä lastenlapset, mutta Kristina oli jäänyt henkiin.

Kuolemantuomio ja perheen pako sodan jaloista

Olaus Krogerus, joka oli sairaalloinen ja jonka taloudenpito oli heikentynyt vaimonsa kuoleman myötä, kosi Kristinaa. Kahdeksan päivää myöhemmin hän painosti Inkeristä tullutta pappia, Simon Aganderia, vihkimään heidät 14.10.1705 ilman kuulutuksia. Viipurin konsistori erotti Olaus Krogeruksen virastaan 18.4.1706. Tuore aviopari joutui kihlakunnanoikeuteen, joka totesi heidän rikkoneen sekä Raamatun ohjeita että maallista lakia ja langetti heille kuolemanrangaistuksen. Raskauttavana seikkana pidettiin sitä, että kirkkoherrana Krogeruksen olisi tullut tietää lain määräykset. Kuolemantuomiota ei voitu heti panna täytäntöön, sillä se täytyi alistaa hovioikeuden ratkaistavaksi. Lopulta Krogerus ja Schmidt välttyivät teloitukselta, mutta käytettävissä olevasta aineistosta ei selviä, lievennettiinkö tuomiota ylemmissä oikeusasteissa vai lykkääntyikö sen käsittely sotatilan ja venäläisten miehityksen vuoksi.

Olaus Krogerukselle ja Kristina Schmidtille syntyi ainakin kaksi lasta, Samuel ja Anna Maria. Perhe asui Kerimäellä vielä vuonna 1707, mutta muutti myöhemmin Sääminkiin Tynkkylänjoelle. Perheen taloudellinen tilanne oli vaikea, ja entiseltä kirkkoherralta perittiin käräjillä velkoja. Samaan aikaan Suuri Pohjan sota jatkui ja pakolaisten virta kasvoi Pultavan taistelun jälkeen. Nälkä ja rutto levisivät Sääminkiin, erityisesti vuoden 1710 talven ja kevään aikana. Viipurin antauduttua kesäkuussa 1710 sota alkoi vaikuttaa myös Säämingissä, ja Karjalan puolustusta johtanut Carl Gustaf Armfelt vetäytyi seudulle.

Kristina Schmidt ja lapset pakolaisina Säämingistä Joroisiin

Vihollisen lähestyessä sääminkiläiset valmistautuivat vallan vaihtoon. Omaisuutta kätkettiin, ja monet valmistautuivat pakomatkalle. Olaus Krogerus lähti pakomatkalle perheensä kanssa talvella 1710–1711, mutta menehtyi Joroisissa, jossa hänet haudattiin 19.2.1711. Kristina Schmidt joutui jälleen pakolaiseksi, ja hänen mukanaan olivat orpolapset: nelivuotias Samuel ja vajaa kaksivuotias Anna Maria. Pakolaiset saivat todennäköisesti turvapaikan sukulaistensa luona Joroisissa ja Leppävirralla.

Uusi elämä Viitasaarella: avioliitto Israel Cuneliuksen kanssa

Joroisten kirkkoherrana toimi tuolloin vanha mies, Samuel Simalius. Hänen poikansa, Samuel Simalius nuorempi, oli kappalaisena Viitasaarella. Sitä, kuinka tarinan yksityiskohdat tarkalleen liittyvät toisiinsa, ei minulle ole kerrottu, joten en voi tässä paljastaa kaikkea.

Syksyllä 1711, lokakuun 19. päivänä, Viitasaarella vietettiin Samuel Simalius nuoremman lapsen, Christinan, ristiäisiä. Christinan äiti oli Susanna, Israel Kuneliuksen ja Elisabeth Paulintyttären tytär. Kummeina mainitaan muun muassa herra Israel Cunelius ja rouva Kristina Schmidt.

Viitasaarella kappalaisena vuodesta 1684 alkaen toimi Israel Benedicti Cunelius, joka oli Viitasaaren kirkkoherran Benedictus Canuti Cuneliuksen poika. Israel syntyi Luumäellä vuonna 1662 ja jäi leskeksi ennen kuin avioitui Kristina Schmidtin kanssa 27.5.1712 Viitasaarella.

Anna Maria Krogera löytää kodin Jurvansalosta

Anna Marian lapsuuden pysyvämmäksi kodiksi muodostui Israel Kuneliuksen koti Jurvansalossa. Kuitenkin "pysyvä" tarkoitti tuohon aikaan kaikkea muuta kuin vakaata ja muuttumatonta. Perheen elämässä tapahtui merkittävä muutos syksyllä 1713, kun Israel Cunelius menehtyi ja hänet haudattiin 13.9.1713.

Isovihan varjo Viitasaarella ja kirkon suojelu

Samana vuonna Suuri Pohjan sota saavutti Viitasaaren, ja venäläiset miehittivät Suomen kahdeksaksi vuodeksi. Viitasaarella ei käyty merkittäviä taisteluita, mutta Konginkankaalla Liimattalan Housiaisten mäellä sodan vaikutukset näkyivät konkreettisemmin.

Venäläiset joukot kiersivät taloja keräten veroja, varastaen omaisuutta ja tuhoten paikkoja. Asukkaat kärsivät pahoinpitelyistä ja jopa surmattiin. Ihmiset pakenivat kodeistaan metsien suojiin ja piilopirtteihin, jotka tarjosivat turvaa viholliselta.

Viitasaaren kirkkoherrasta Henrik Porthanista kerrotaan, että viholliset saivat tietoonsa hänen yhteytensä sisseihin eli "kivekkäisiin". Kun venäläissotilaat lähtivät ottamaan Porthania kiinni, hän ehti paeta perheensä kanssa Tornioon ja vei mukanaan kirkon hopeaesineet.

Isoviha oli sotilashallinnon aikana erityisen raskasta. Olot alkoivat vakiintua vasta vuoden 1717 jälkeen, kun Kustaa Otto Douglas siirtyi Turun kenraalikuvernöörikunnan johtoon. Lopulta Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 palautti rauhan, mutta Ruotsi joutui luopumaan Itämeren eteläpuolella olevista alueista sekä Kaakkois-Suomesta.

Lähteet eivät paljasta Israel Kuneliuksen talon tarkkaa sijaintia Jurvansalossa eikä sitä, miten perhe tuli toimeen noina vaikeina aikoina. Todennäköisesti hekin joutuivat turvautumaan petäjäiseen ja keitettyihin lehtiin ravinnoksi, kuten moni muu Isovihan aikana.

Israel Kuneliuksella oli viisi lasta. Vanhin, Susanna Kunelia, tietojeni mukaan menehtyi Isovihan aikana. Hänen sisarensa, Elisabet Kunelia, mainitaan Viitasaaren lukkarin Antti Kahilaisen (Kahelinin) lapsen Marian kummina. Elisabet avioitui Pekka Kallenpoika Liimataisen kanssa, joka oli Saarijärven Pyyrinlahden Liimattalan tilan poika.

Suku yhdistyy: Anna Maria ja Pentti Cunelius

Kolmas Israelin lapsista, Bengt Cunelius, ilmestyy ensimmäistä kertaa kirkonkirjoihin vuonna 1725, kun hänen poikansa Olavi syntyi 15. marraskuuta Jurvansalossa. Olavin vanhemmiksi on kirjattu Bengt Cunelius ja Anna Maria Krogera.

Tarkkanäköisenä olet varmasti jo huomannut, että puoliso ei tullut kaukaa: Bengt eli Pentti oli Israel Cuneliuksen poika ja Anna Maria Krogera oli Kristina Schmidtin tytär. Anna Maria tuli äidiksi jo nuorella iällä, 16-vuotiaana, ja Olavi menehtyi alle kolmivuotiaana.

Elisabet Kunelian siirryttyä emännäksi Liimattalan taloon 1720-luvulla muuttivat Israel Kuneliuksen muutkin elossa olevat lapset Saarijärven Pyyrinlahteen. Saarijärven ensimmäisestä rippikirjasta löytyvät myös Pentti Cunelius ja Anna Maria Krogera, jotka asuivat Liimattalassa vuosina 1726–1727. Myöhemmin he palasivat takaisin Jurvansaloon, jossa heille syntyi tytär Christina Elisabet 28.4.1729. Pian tämän jälkeen perhe siirtyi jälleen Liimattalaan, jossa syntyi toinen tytär, Catharina.

Elämää Liimattalan Penttilässä ja perheen kasvu

Liimataisten tila Liimattala oli vuonna 1627 halottu, jolloin syntyi Alatalo-niminen osatalo. Vuonna 1735 Alatalo jaettiin edelleen, ja talon isännäksi tuli Pekka Markunpoika Liimatainen. Hänen tyttärenään Kaarina Markuntytär (s. 1712) liittyi tilan historiaan, kun Johan Israelinpoika Kunelius ryhtyi toisen osatalon isännäksi. Johan, joka oli todennäköisesti syntynyt vuonna 1711, on Viitasaaren kappalaisen Israel Cuneliuksen ja hänen vaimonsa Elisabeth Paulintyttären nuorin poika. Tämä herättää kysymyksen: oliko ensimmäinen vaimo menehtynyt vaikeaan synnytykseen?

Pentti Kunelius ryhtyi Alatalon toisen osatalon isännäksi vuonna 1735, ja tila nimettiin myöhemmin Penttiläksi. Emäntänä toimi Anna Maria Krogera, ja Alatalossa perheeseen syntyi poika, Pentti Pentinpoika (s. 1737), joka myöhemmin peri Penttilän isännyyden.

Sota, halla ja valtataistelut: 1700-luvun arkea maaseudulla

Talollisen elämä Isovihan jälkeen oli haastavaa. Ilmasto-olosuhteet olivat epävarmoja: halla, kuivuus ja liiallinen sade vaikuttivat viljelyyn. Vuonna 1737 rajuilma esti rukiin kylvön, ja seuraavana vuonna kylvöt jäivät vähäisiksi siemenviljan puutteen vuoksi. Samalla Suuren Pohjan sodan hävitykset ja Ruotsin poliittinen epävakaus vaikuttivat kansaan. Vuoden 1738–1739 valtiopäivillä hatut ja myssyt taistelivat vallasta. Suomalaiset, kuten Pekka Liimatainen, vastustivat sotapolitiikkaa. Hän edusti kihlakuntaansa valtiopäivillä ja ehti nähdä myös pikkuvihan aiheuttamat onnettomuudet ennen kuolemaansa vuonna 1743.

Turun rauha ja Viitasaaren asutusmuutokset

Turun rauha vuonna 1743 päätti pikkuvihan, mutta Ruotsi menetti Savonlinnan alueen, ja Anna Maria Krogeran syntymäpaikka jäi Venäjän hallintaan.

Lapset jatkavat suvun tarinaa: Cuneliusten jälkipolvet

Viitasaaren kappalaisen Israel Cuneliuksen ja Elisabeth Paulintyttären pojista yksi oli vielä esittelemättä: Israel Israelinpoika Cunelius. Hänet mainitaan Everstiluuntantin komppanian värväysluettelossa 2.10.1734. Ruotusotamies Israel Israelinpoika (s. 1710) sai asuttavakseen Liimattalan talon Riihiniemi-torpan sisarensa Elisabet Kunelian mieheltä, Pekka Liimataiselta.

Anna Maria Krogeran muisto ja perintö

Pentti Kunelius ja Anna Maria Krogera saivat yhteensä yhdeksän lasta: Olavin, Christina Elisabetin, Catharinan, Pentin, Beatan (s. 1741), Cabrielin (s. 4.2.1748), Samuelin (s. 4.1.1749), Esterin (s. 3.6.1750) ja Carlin (s. 12.8.1753). Anna Maria Krogeran kuolinvuosi ei ole täsmällisesti tiedossa, mutta joidenkin lähteiden mukaan hän menehtyi vuonna 1760.

Ps. Saijaa kiinnosti, miten Anna Maria Krogera ja Pentti Kunelius ovat minulle sukua. He ovat äidin isän äidin isän isän isän vanhemmat, eli minun äiäiii-vanhempani.

Myös Israel Kunelius ja hänen vaimonsa Elisabeth Paulintytär ovat esi-isiäni, tarkemmin sanottuna isän äidin isän äidin isän isän isän vanhemmat eli iäiäiii-vanhempani (jos laskin oikein!).

 

Terho Sormunen