ANNA MONTONEN

Isoisä Matti Flinkenfeldtin sotilasura

Anna Montosen isoisä, ruotusotamies Matti Flinkenfeldt, astui palvelukseen 21.5.1742. Hän oli Rautalammin komppanian Sumiaisten ruotu nro 83:n toinen ruotusotamies Juho Rekonpoika Matilaisen jälkeen. Ruotua ylläpitivät Sumiaisten Hakola, Sorri, Sormunen ja Kuusveden Mattila. Matilainen oli komennettu Haminan varuskuntaan 1734, ja hän sai eron palveluksesta 6.4.1742. Matti Flinkenfeldt joutui suoraan sotanäyttämölle.

Suuren Pohjan sodan seuraukset ja hat­tujen sota

Suuren Pohjan sodan seurauksena Ruotsi menetti Uudenkaupungin rauhassa 1721 Itämeren eteläpuoliset alueet ja osan Kaakkois-Suomesta. Itämeri ei ollut enää Ruotsin ”sisäjärvi”. Hattupuolueen noustessa valtaan Ruotsissa toivottiin vanhan suuruuden palauttamista. Vapauden ystävät, jotka tunnuksena pitivät hattua, syrjäyttivät varovaisuutta korostaneen kansliapresidentti Arvid Hornin. Hänen tilalleen nousi hattupuolueen perustajiin kuulunut Karl Gyllenborg.

Tie kohti sotaa

Venäjällä puhkesi valtataistelu keisarinna Annan kuoltua 1740, ja Ruotsi päätti tukea Pietari Suuren tytärtä Elisabetia valtaistuimelle. Molemmat valtiot lisäsivät joukkojaan Suomen rajalle. Ruotsi julisti sodan heinäkuussa 1741, mutta Venäjä teki ensimmäisen siirron elokuussa hyökkäämällä Lappeenrantaan ja voittamalla ruotsalaiset. Marraskuussa Ruotsi hyökkäsi Kannakselle, mutta Elisabetin noustua valtaan solmittiin aselepo 6.12.1741.

Kärsimystä ja kaaosta Suomessa

Sota-aika oli Suomelle raskas. Nälkä, sairaudet ja sotilaiden kurittomuus vaivasivat väestöä. Vuonna 1740 kuolleisuus nousi jopa viiteen prosenttiin. Sotilaat käyttäytyivät väkivaltaisesti, ja paikallisten asukkaiden oli huolehdittava heidän huollostaan. Kenraaliluutnantti Carl Cronstedtin kritiikki johti hänen kotiuttamiseensa, ja kenraaliluutnantti Henrik Magnus von Buddenbrock siirsi osan joukoista Lappeenrantaan, jossa suomalaisilla oli huomattavasti heikommat voimat ja aseistus verrattuna venäläisiin.

Sotilaallinen sekasorto ja tappio

Kenraali Charles Emil Lewenhaupt saapui rintamalle Lappeenrannan taistelun jälkeen ja havaitsi joukkojen olevan heikossa kunnossa. Laivastossa levinnyt punatauti oli tappanut miehiä ja myös amiraali Thomas von Rajalinin. Hänen tilalleen nimitettiin kokematon Aron Sjöstierna. Elisabet tarjosi suomalaisille mahdollisuutta pysyä erillään Ruotsin sodasta. Hän kehotti suomalaisia olemaan auttamatta ruotsalaisia ja vihjasi jopa itsenäisyyden mahdollisuudesta.

Haminan evakuointi ja armeijan vetäytyminen

Kesäkuussa 1742 venäläiset lähtivät etenemään. Ruotsalaisten kenraalit halusivat puolustaa Haminaa, mutta Lewenhaupt määräsi kaupungin evakuoitavaksi ja poltettavaksi. Haminan puolustus hylättiin, ja pääarmeija menetti taistelutahdon. Lopulta se antautui Helsingissä. Suomalaiset pääsivät koteihinsa luovutettuaan aseensa, kun taas ruotsalaiset palasivat kotimaahansa, osa joukoista joutui marssimaan Länsipohjaan.

Rauhan ehdot ja valtiollinen peli

Venäjä miehitti Suomen. Rauhan ehdoiksi asetettiin mm. se, että Ruotsi luovuttaa Kymenkartanon ja Uudenmaan läänit, mikäli Aadolf Fredrik Holstein-Gottorpista valitaan kruununperijäksi. Tanskan prinssi oli ruotsalaisten enemmistön suosikki, mutta suomalaiset kannattivat Aadolf Fredrikiä. Henrik Wrede tiivisti suomalaisen näkökulman sanomalla: ”Me suomalaiset alistumme vapaana kansana mieluummin Venäjän kuin Tanskan valtaan.” Lopulta Aadolf Fredrik valittiin, ja rauha solmittiin Turussa elokuussa 1743. Ruotsi menetti mm. Savonlinnan seudun, ja uusi raja vedettiin Kymijokeen.

Matti Flinkenfeldtin perhe

Vuoden 1744 alussa Hytölässä kuoli 50-vuotias Juhana Hytönen. Matti Flinkenfeldt avioitui hänen leskensä, 29-vuotiaan Marketta Paanasen kanssa huhtikuussa 1745. Parille syntyi kuusi lasta, ja perhe asui Saarikkaan sotilastorpassa. Matti palveli Loviisan ja Helsingin linnoitustöissä ja kuoli Helsingin varuskunnassa 1760.

Matti Sund – Anna Montosen isä

Flinkenfeldtin vanhin poika, Matti Sund, syntyi 16.2.1746 ja oli 161 cm pitkä. Hän värväytyi ruotusotilaaksi 16-vuotiaana ja avioitui 1767 Liisa Pietiläisen kanssa. Parille syntyi kahdeksan lasta, joista Anna Montonen oli kuudes. Anna syntyi Saarikkaan sotilastorpassa vuonna 1780.

Kustaa III:n sota ja suvun kohtalo

Matti Sund lähti sotaan vuonna 1788 ja kuoli punatautiin 1790. Hänet haudattiin Suomenniemelle. Hänen poikansa Matti (s. 1768) kuoli Suomen sodassa. Tyttäret Liisa ja Maria avioituivat ruotusotilaiden kanssa, joista Esaias Holmstedt kuoli myös sodassa.

Anna Montosen elämä

Anna Montonen avioitui vuonna 1813 Taneli Pietiläisen kanssa. Tarinassa Liisa Pietiläinen kerrotaan Annasta, joka oli Liisa Pietiläisen isoäiti. Anna Montonen kuoli synnytykseen vuonna 1821.

Lähteet

  • Suomen historia 3: Suomi suurvalta-aikana, suurvallan loppu, kansanusko, Weilin + Göös, Espoo 1985, s. 67–107

  • Suomen sota ja Suomen sotilaat vuosina 1808 ja 1809, Joh. Rich. Danielson, Weilin & Göös, 1896, s. 141–142

  • Suomi kautta aikojen, toim. Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta, Valitut Palat, Helsinki, s. 156–157

  • Heikki Vuorimies, Laukaan ruotusotamiehet vuodesta 1710 Ruotsin valtakauden loppuun, s. 152–155

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
  Julia Lundahl – Rautalammin ensimmäinen postinhoitaja Varhaisia vaiheita Rautalammilla, Nipurissa syntynyt Viivi Vallgren kertoo kirjassaan Sydämeni kirja , miten hän oppi nuorena lukemaan ensimmäisen kotiopettajansa, tant Julia Lundahlin, johdolla. Julia toimi Nipurissa samalla Flora Olivian (Viivin) isän, kruununnimismies Iivari Lindbohmin, kirjurina, mikä vei paljon hänen aikaansa. Oulusta Rautalammille Julia syntyi Oulussa herrasperheeseen kuudentena lapsena 31.8.1837. Hänen isänsä, Abraham Lundahl, toimi Oulun kaupunginviskaalina sekä kuvernementin sihteerinä. Abrahamin tehtäviin kuului syyttäjänä toimiminen, esitutkinnan hoitaminen, yleisen järjestyksen valvonta sekä moninaiset sihteerintehtävät lääninhallituksessa. Julian äiti, Catharina Charlotta Cajanus, oli syntynyt Pyhäjoella maanmittarin tyttärenä. Julia jäi orvoksi nuorena: hän oli vasta 13-vuotias, kun hänen äitinsä Katri (Catharina) kuoli, ja isä Abraham menehtyi kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1858. Sisar...
Lue lisää
Kuva
  Kaarlo Kunelius – uskosta, opetuksesta ja runoista Kiitos, Luoja, että synnyin -  kiitos - synnyin uudestaan  armolapsen toivoon, onneen,  jonka Jeesuksessa saan!   Kiitos, Jeesus, että etsit,  löysit lampaas raadellun;  verin verihaavat pesit,  tunnon uusit turmellun!   Se, se synnyinpäiv' on vasta:  hetki iankaikkinen,  Isän vastin taivahasta.  "Pelastettu syntinen."   Tää on hetki elämästä,  iäisyyden aamukoi:  ken vain tuntea saa tätä,  unhoittaa ei koskaan voi.   Kiitos, Henki, kirkastaja,  autuuspantti, lohdutus!  Puhdista tää synnin maja,  itselles tee asumus!   Jeesus, Jeesus, älä heitä  korpeen lastas löytämääs,  kanna hyvä Paimen meitä Isän helmaan, elämääs! ”Synnyinpäivänäni” – runo, rukous ja muistutus armosta Vuonna 1920, täyttäessään 70 vuotta, Kaarlo Kunelius kirjoitti runon nimeltä ”Synnyinpäivänäni...
Lue lisää
Kuva
Benedictus Canuti Cnudsson Cunelius :  Poikkesin työmatkalla Viitasaaren kirkkoherranvirastossa. Halusin valokuvata siellä olevan vanhan muotokuvan – teoksen, joka esittää suvussani ensimmäistä tunnistettavaa henkilöä. Maalauksen kuvaaminen ei ollut yksinkertaista. Se oli sijoitettu käytävään, vaikeaan valoon, ja tilaa oli niukasti. Otos täytyi rajata sivusta, kuvakulma jäi vinoksi ja valotus oli haastava. Silti se oli minulle tärkeä kuva. En voi kerskua siitä, että sain erinomaisen otoksen. Mutta minulle se oli paras mahdollinen suoritus niissä olosuhteissa. Kuin kumarrus ajalle, jota ei voi enää täysin tavoittaa – vain lähestyä, hieman vinoon katsottuna. Benedictus Canuti Kuneliuksen ylioppilasmerkinnässä Tartossa 6.3.1650 hänet mainitaan Viipurin hiippakunnan (Viburgensis) asukkaaksi. Sukutiedot ja matrikkeliin perustuvan SshyWiki-lähteen mukaan syntymäpaikaksi arvioidaan noin 1622 Nevalinna (Nyeskans, Inkerissä). Hän toimi Viitasaaren kirkkoherrana vuosina 1663–1690, lä...
Lue lisää