Julia Lundahl – Rautalammin ensimmäinen postinhoitaja

Varhaisia vaiheita

Rautalammilla, Nipurissa syntynyt Viivi Vallgren kertoo kirjassaan Sydämeni kirja, miten hän oppi nuorena lukemaan ensimmäisen kotiopettajansa, tant Julia Lundahlin, johdolla. Julia toimi Nipurissa samalla Flora Olivian (Viivin) isän, kruununnimismies Iivari Lindbohmin, kirjurina, mikä vei paljon hänen aikaansa.

Oulusta Rautalammille

Julia syntyi Oulussa herrasperheeseen kuudentena lapsena 31.8.1837. Hänen isänsä, Abraham Lundahl, toimi Oulun kaupunginviskaalina sekä kuvernementin sihteerinä. Abrahamin tehtäviin kuului syyttäjänä toimiminen, esitutkinnan hoitaminen, yleisen järjestyksen valvonta sekä moninaiset sihteerintehtävät lääninhallituksessa. Julian äiti, Catharina Charlotta Cajanus, oli syntynyt Pyhäjoella maanmittarin tyttärenä.

Julia jäi orvoksi nuorena: hän oli vasta 13-vuotias, kun hänen äitinsä Katri (Catharina) kuoli, ja isä Abraham menehtyi kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1858.

Sisarusten verkosto

Perheen toiseksi vanhin tytär Augusta Olivia otti äidin kuoltua vastuun taloudenhoidosta ja toimi tukena nuoremmille sisaruksille. Sisaruksista kasvoi sukurakkaita ja yhteenkuuluvaisia, jotka pitivät yhteyttä vierailemalla toistensa luona ja kirjoittamalla kirjeitä ja kortteja. Myöhemmin Augusta Olivia asui puolisonsa, nimismies Carl Fredrik Braxénin ja lastensa kanssa Pudasjärvellä Raiskion Lepolassa, missä myös Julian sisarusten kerrotaan usein vierailleen.

Harrastukset ja koulutus

Sisaruksissa ilmeni monenlaista lahjakkuutta. Julia saattoi toimia gouvernanttina eli kotiopettajana vierailuillaan Lepolassa, ja Arthur Lundahlin vieraillessa saatettiin nähdä pienoisnäytelmiä, Amélia Lundahlin vieraillessa taidetta. Arthur Lundahlista tuli näyttelijä ja Améliasta taidemaalari.

Herrasväen perheissä ei ollut harvinaista, että kotiopettaja vastasi lasten opetuksesta. Julia sisarineen sai hyvän peruskoulutuksen lukemiseen, laskemiseen ja kieliin — kuten ruotsiin, saksaan ja ranskaan. Lisäksi opetettiin käytännön taitoja, kuten käsitöitä, musiikkia ja sosiaalista käytöstä, joita tarvittiin tulevassa roolissa rouvana ja seurapiireissä.

Julia sai myös ammatillista koulutusta ja työskenteli harjoittelijana Kokkolan (silloisen Gamlakarlebyn) postitoimistossa. Hänet nimitettiin Suomen sähkölennätinlaitoksen virkailijaksi vuonna 1865, vuosipalkalla 200 ruplaa.

Ammatillinen osaaminen kulki suvussa jo Julian isän äidin, Kuopion maalaiskunnassa syntyneen Beata Helena Carmitzin, kautta. Hän valmistui kätilöksi Tukholmassa vuonna 1791 ja toimi Raahessa kätilönä peräti 57 vuotta.

Postin kehittäjä

Vuonna 1874 Rautalammille perustettiin postitoimisto hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisella suostumuksella, ja sen hoitajaksi nimitettiin Julia Lundahl. Hän hoiti virkaa 35 vuoden ajan ja jäi eläkkeelle 72-vuotiaana vuonna 1909.

Ennen postitoimiston perustamista rautalampilainen Otto Närhi oli valittanut, ettei ollut helmikuussa saanut tammikuussa julkaistua lehden numeroa. Kun Julia aloitti postinhoitajana, posti kulki hevosella kerran viikossa sekä Jyväskylään että Kuopioon, ja toimisto oli aluksi avoinna vain yhtenä päivänä viikossa. Vuonna 1888 postihallitus määräsi, että postitoimistoissa tuli ottaa vastaan ja antaa ulos postia jokaisena arkipäivänä — sekä muinakin vuorokauden aikoina, mikäli postinhoitaja oli tavoitettavissa.

Ensimmäisinä vuosina postitoimisto toimi vuokratiloissa. Vuonna 1882 kuntakokous päätti postihallituksen pyynnöstä rakentaa postille oman talon vastapäätä pitäjäntupaa, maantien toiselle puolelle.

Postiliikenteen laajentuminen

Kuljetusvuorot lisääntyivät Savon radan valmistuttua, ja vuonna 1889 posti kulki jo neljänä päivänä viikossa. Junien aikataulujen muututtua ei kuitenkaan heti huomattu muuttaa postivuoroja, mikä aiheutti valituksia siitä, että postin kulku Kuopiosta Rautalammille vei toista vuorokautta.

Vuosisadan vaihteessa perustettiin kantolinjat Vesannon, Konneveden ja Sumiaisten suuntaan. Postitoimisto perustettiin Kärkkäälään vuonna 1890 ja Kerkonkoskelle vuonna 1904, jolloin matka henkilökohtaisesti postiasioille helpottui huomattavasti.

Vielä 1800-luvun alussa tavallinen rautalampilainen ei juuri tiennyt postista muuta kuin että se palveli viranomaisten tarpeita, välitti käskyjä ja keräsi selontekoja. Posti koettiin lähinnä ylimääräisenä rasituksena, koska talonpojat joutuivat itse huolehtimaan sen kuljettamisesta. Julia Lundahlin aikana postista kasvoi kuitenkin merkittävä ja tarpeellinen palvelu, joka helpotti ihmisten arkea.

Kesälomia ja sukulaisten apua

Kesälomat eivät olleet 1800-luvun lopulla tavallisia, joten Julia Lundahl joutui hakemaan virkavapautta voidakseen hengähtää ja pitää yhteyttä sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Sanomalehdet kertoivat, milloin Julia oli lomalla ja kuka hoiti postitoimistoa hänen poissaolonsa aikana.

Vuonna 1897 Rautalammin postitoimistoa hoiti A. C. Calamnius — onko nimi tuttu? Aina Cecilia Calamnius oli Julian sisaren, Septimia Cecilia Lundahlin, tytär, eli Ilmari Kiannon sisar.

Suvussa oli muitakin postialalla toimineita. Augusta Olivian tytär, Hilda Charlotta Braxén, työskenteli postinhoitajana Kankaanpäässä. Ilmari Kianto kirjoitti aiheesta ja antoi tutkijoille lisää pohdittavaa:

“Minä olen itse sangen läheinen sukulainen postineitityypille – jo Tutankhamenin aikuinen postimamseli Julia Lundahl Rautalammilla oli oikea musterini, fröken Lina Calamnius Vaasanläänissä on täysserkkuni, kierto- ja kiintotähti Elma Sammallahti on aina ollut täysi orpanani, kaksi lihallista sisartani on pätevää postinhoitajaa, samoin veljentytär Apu-Kaija j.n.e. – mutta en voi olla toteamatta, että tämä postinhoitajattarien sääty on aivan erikoisesti armoitettu kaikenmoisilla lisäkkeillä tai tarvikkeilla, jotka millään tavoin eivät kuulu keltaisiin kansainvälisiin postiasioihin, mutta kaunistavat ja kauhistavat muulla tavalla yhteiskuntaa.”

Herrasväen elämää

Julia Lundahl kuului Rautalammin herrasväkeen. Viivi Vallgrenin lapsuuskodissa vietettiin elokuussa Iivarin päivää, mikä tarjoaa esimerkin siitä, keitä herrasväkeen kuului. Nipurin rannassa lämmitettiin höyrykoneella toimiva huvivene Vellamo, ja pitkän vihellyksen jälkeen vene lähti hakemaan juhlaväkeä. Rautalammin kirkolta veneeseen nousi muun muassa Malisen perhe, apteekkari Jäderholm perheineen, isosta pappilasta Dahlgreenejä, Auvisia, Siegbergejä, kauppias Antti Eronen rouvineen, siltavoudin perhe Ekbergit, Aleksandra Stoore, Rosa Boxtröm Ropolasta, ”gröna tant” Alexandra Sihvonen Kankaisista sekä ”posttantti” Julia Lundahl. Veneessä matkusti myös kruununnimismies Iivari Lindbohm perheineen.

Uskollinen uskon nainen

Julia Lundahl oli harras kristitty. Viivin isä lohkaisi kerran, että Viivin äiti ja täti Julia pitäisi sulkea kirkkoon koko viikoksi, jotta he saisivat siitä kyllikseen eivätkä joka sunnuntai rientäisi sinne uudelleen. Raili Kahilainen kirjoitti Suomen nainen -lehdessä vuonna 1918 Julian täyttäessä 80 vuotta:

”Mutta vaikka veitikka usein pilkistääkin silmäkulmasta, asuu povessa lämmin, uskonnollinen sydän, altis kirkolle ja sen toiminnalle, pyhäkoulu- ja lähetystyölle. Siksi onkin hän saanut osakseen pitäjäläisten jakamattoman myötätunnon ja kiitollisuuden elämänsä iltana.”

Kiitosta ja tunnustusta

Julia sai myös virallista tunnustusta työstään. Suomen virallinen lehti uutisoi 27.4.1900, että hänen Keisarillinen Majesteettinsa oli suvainnut myöntää Julia Lundahlille hohtokivillä koristetun rintasoljen kiitoksena pitkästä palveluksesta.

Uusi Suomi kertoi 16.6.1899, että Rautalammin kirkonkyläläiset lahjoittivat Julialle sirot kahvikupit (alkuperäisessä uutisessa muodossa ”kahvikopeet”) hänen 25-vuotisen postinhoitajan toimensa kunniaksi.

Muistokirjoitus ystävältä

Julia Lundahlin kuoleman jälkeen hänen läheisensä, Viivi Vallgrenin nuorin veli Waldemar Lindbohm, kirjoitti koskettavan muistokirjoituksen, joka kuvastaa Julian elämäntyön arvoa ja hänen merkitystään monille:

Waldemar Lindbohmin muistosanat Julia Lundahlille (1919)

Nyt on siis sinun jalo, Jumalan luokse kaipaava henkesi päässyt lepoon! Heikentynyt savimajasi on murtunut, lämmin, rakastava ja palveleva sielusi on irtaantunut näkyväisen maailman siteistä ja kohonnut ylös siihen maailmaan, jota uskossa täällä katselit, monesti kaipauksen kyynelten läpi. Sinne ikävöit, sinne — niin uskon — olet nyt päässyt, sillä Jeesus on sanonut: ”joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos.”

Sinä et ollut ainoastaan pitkäaikainen, tunnollinen ja hyväntahtoinen postinhoitajatar siinä pitäjässä, johon Herra askeleesi synnyinseudultasi Pohjanmaalta oli johtanut, vaan myöskin uskovainen kristitty, joka lämmitti todistuksen sanalla monta kylmää sydäntä tässä maailmassa. Minulle olit kuin toinen äiti, niin monella tavalla sain sinun hyvyyttäsi ja äidillistä ystävyyttäsi kokea. Kun ensi kerran läksin lapsuuteni kodista ulos maailmalle, aloittaakseni pikku poikana kansakouluni Rautalammin kirkonkylässä, oli sinun koti se paikka, josta ensimmäisen koti-ikäväni kyyneleet itkin ja jossa sinä, rakas täti Julia, ne lohdutellen kuivasit. Kun sitten suurempana, jouduttuani Kuopioon kouluun, aina palatessani tulin koulusta kotiin, oli sinun kotisi se pysähdyspaikka, jossa pitkän hevosmatkan kylmyydet lämpimään vaihdettiin ennen kuin lyhyt loppumatka kotiin kuljettiin. Ja kun taas syksyisin, jolloin ihanan lapsuudenkotini koivut jo keltaisia lehtiänsä pudottelivat, oli kouluun lähdettävä, ja eronhetken kyyneleet rakkaille vanhemmille ja kodille oli vuodatettu, riitti niitä vielä jokunen sinullekin, kun postikonttorilla mennessä pysähdyttiin täti Julialle jäähyväisiä sanomaan ja sinä kukkatarhastasi kokoamasi, ihanasti tuoksuvan kukkavihkosi Herran siunauksen toivotuksella rintaani kiinnitit.

Kotiperheeni iloissa ja suruissa olit sinä aina meille kaikille tärkeä henkilö, ja iloinen kristillisyytesi, joka voimakkaan runollisen lahjasi mukaisesti usein runoksi pukeutui, toi aina uskon iloista luottamusta mukanaan, minne ikinä tulitkin. Rakkautesi kylvöstä saat nyt nauttia ihania iankaikkisia hedelmiä! Lepää rauhassa! Rakkaudella ja kiitollisuudella sinua kaipaamme! Aika on lyhyt, Jeesus tulee pian meillekin, jotka hetkeksi vielä jälkeesi tänne jäimme. Emme siis sano sinulle jäähyväisiä, vaan siunaamme sinut Jumalan haltuun näkemiseen saakka.

Terho Sormunen

Valokuva: https://www.geni.com/people/Postinhoitajatar-Julie-Lundahl/6000000010057738716

P.S. Julia Lundahl ei ole minulle aivan läheistä sukua, mutta yhteiset esivanhemmat löytyvät kuitenkin sukupuusta.

Lähteet

• Viivi Vallgren: Sydämeni kirja

• Raili Kahilainen, Suomen Nainen -lehti, 1918

• V. A. Saloheimo: Rautalammin historia, erityisesti osio ”Tietoliikenne tehostuu”

• Uusi Suomi 16.6.1899

• Suomen virallinen lehti 27.4.1900

• Waldemar Lindbohm, muistokirjoitus 1919

• Asta Tillander: Näkymättömän lähettiläs – Anna-Liisa Mattssonin elämä (2008)

• Kansalliskirjaston digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet (https://digi.kansalliskirjasto.fi/)

• SSHY, Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys, kirkonkirjat

• Geni.com – Julie Lundahl 

• 1. Savon Sanomat
  2. 1934
  3. 08.05.1934 no 53