Olisikohan vai ei olla – Bartholdus Andreae
Tertin kartano
Heinäkuussa 2025 osallistuin siskoni syntymäpäiväjuhliin, jotka pidettiin Tertin kartanoravintolassa. Terti sijaitsee seitsemän kilometriä Mikkelistä Kuopion suuntaan, ja kartanoravintola on toiminut vuodesta 1978. Jo 1500-luvulla tila tunnettiin Hintsalan rusthollina. Vuodesta 1894 lähtien Tertin kartano on ollut Pylkkästen suvun hallussa.
Pylkkäset ja Iivarin pidot
Kaikista nimistä on harrastuksen myötä tullut pieni ongelma – tai oikeastaan haaste. Ketä nämä Pylkkäset oikein ovat? Se selviää pienen tutkimuksen tuloksena. Esille nousee Aatami Pylkkänen, joka osti kartanon Iivarin päivänä. Aatamin poika Iivari jatkoi isäntänä ja järjesti vuosittain Iivarin päivänä suuret pidot. Syntymäpäiväjuhlien jälkeen oli tietenkin selvitettävä, voisiko Iivari olla kenties sukulaiseni.
Sukuyhteyksiä ja Korhonius
Sukulinjassani esiintyy Tertin kartanon nykyinen isäntäsuku, Pylkkäset, ja vaikuttaa siltä, että he kuuluvat samaan sukuhaaraan. Genin sukupuissa näkyy yhteys Bartholdus Andreaeen, mutta koska en ole tarkastanut Pylkkäsen suvun Geni-tietoja itse, pidän yhteyttä toistaiseksi kiinnostavana mahdollisuutena, vaikka se vaatiikin vielä vahvistusta alkuperäislähteistä.
Antti Antinpoika ja latinalaiset nimet
Genissä Bartholdus Andreae Korhoniuksen isä tunnetaan nimimuodoilla Antti Antinpoika Kettu, Partanen tai Kettunen. Eri lähteissä hän esiintyy vaihtelevasti näillä nimillä, ja Korhonius on hänen käyttämänsä latinalainen oppineen nimi. Nämä nimimuutokset ovat tyypillisiä 1500–1600-lukujen siirtymävaiheessa, jolloin talon-, lisä- ja latinalaiset nimet elivät rinnakkain.
Andreas Andreaen opiskelu ja perhe
Antti Antinpoika – jolla nimellä Andreas Andreae todennäköisesti tunnettiin lapsuudessaan – valmistui papiksi, mahdollisesti Turun katedraalikoulusta. Hänen latinalainen nimensä Korhonius viittaa siihen, että hän oli saanut latinan opetusta ja hyvän koulutuksen. On myös mahdollista, että hän sai korkeampaa opetusta kotimaassa.
Hän avioitui Anna Perttelintyttären kanssa ja omisti Salajärventaipaleen tilan (myöhemmin Taipale) Juvalla. Antin ja Annan lapsista tunnetaan muun muassa Bartholdus, ruotsiksi Bertel – olisiko suomeksi Pärttyli tai Pärtty?
Andreas Andreaen papinura
Andreas Andreae toimi aluksi Juvan kappalaisena vuodesta 1558 (mainitaan myös nimellä Anders Andersson). Hänet nimitettiin Säämingin kirkkoherraksi vuonna 1563 ja palveli virassa vuoteen 1569, jolloin hän siirtyi Jääsken kirkkoherraksi ja toimi virassa vuoteen 1590 tai 1591 saakka.
Lyhyt silmäys historiaan
Tämän tarinan taustalla on myrskyisä aikakausi.
Kustaa Vaasa loi vahvan kuninkaanvallan ja aloitti Ruotsin siirtymisen katolilaisuudesta luterilaisuuteen. Hän hallitsi vuosina 1523–1560. Kustaan kuoltua valtakunta ajautui hänen poikiensa valtataisteluun, mikä johti vakaviin kriiseihin myös kansan keskuudessa.
Erik XIV nousi kuninkaaksi vuonna 1560. Hän suosi aluksi aatelia, mutta alkoi myöhemmin epäillä heidän uskollisuuttaan ja surmautti useita aatelisia. Hän vangitutti veljensä, "Suomen herttua" Juhanan, ja tämän puolison Katariina Jagellonican vuonna 1563.
Juhana vapautui vankilasta vuonna 1568 ja syrjäytti veljensä, nousten itse valtaistuimelle. Erik vangittiin, ja hän kuoli myöhemmin vankeudessa.
Juhana III:n hallituskausi (1568–1592) oli ristiriitainen. Hän yritti sovittaa katolilaisuutta ja luterilaisuutta yhteen, tuki latinalaista liturgiaa ja suosi katolisuuteen taipuvaisia pappeja.
Ulkopolitiikassa Juhana ajautui konfliktiin Venäjän kanssa, mikä johti 25-vuotiseen sotaan (1570–1595).
Sota saavuttaa Jääsken
Välirauhan aikana pyrittiin rakentamaan pysyvää rauhaa, mutta jo vuoden 1590 alussa tsaari Feodor I (tosiasiallinen vallankäyttäjä oli hänen lankonsa Boris Godunov) aloitti kolmen osaston suurhyökkäyksen:
• Suurin joukko suuntautui Narvaa kohti,
• toinen ryösti Vironmaata,
• ja kolmas hyökkäsi Suomeen, joka oli jälleen varustautumaton.
“Viholliset tunkeutuivat aina Turun seudulle asti, vieden tuhansia ihmisiä ja suuren määrän karjaa.”
(Yrjö Koskinen, Nuijasota, s. 48)
Andreas ja perhe Venäjän vankeudessa
Tämän levottoman ajanjakson taustaa vasten voimme palata Bartholdus Andreae Korhoniuksen perheeseen.
Jääski oli hyökkäysten armoilla, ja niinpä kirkkoherra Andreas Andreae Korhonius joutui ainakin puolisonsa ja tyttäriensä kanssa vangiksi ja vietiin Venäjälle.
"Seurakunta oli ilman paimenta, kunnes piispa kesäkuun 22. päivänä 1592 nimitti hänen poikansa hoitamaan isänsä virkaa tämän vankeudesta vapauttamiseen asti. Bartholdus sai pitää saman palkan, mikä kirkkoherra Andreaksella oli ollut, jotta hän siitä voisi maksaa vanhempiensa ja sisarustensa lunnaat. Kuningas Sigismund vahvisti virkanimityksen heinäkuun 5. päivänä kahta vuotta myöhemmin.”
(Aulikki Ylönen, Jääsken kihlakunnan historia I, s. 492)
Seuraavalla sivulla teos jatkaa kertomusta:
"Koska tämä viransijaisuus vahvistettiin kuninkaan taholta 1594, oli hänen isänsä ainakin sinä vuonna vielä vankina, vaikka hänet mainitaan saman vuoden tilikirjoissa. Kirkkoherra Andreas kuoli 1597, luultavasti vankeudessa, ja hänen poikansa Bartholdus Andreae (Pärtty Antinpoika) sai marraskuun 7. päivänä samana vuonna nimityksen Jääsken vakinaiseksi kirkkoherraksi.”
Historia näyttämönä: Sigismund, linnaleirit ja nuijasota
Bartholdus Andreaen lyhyeksi jäänyttä kirkkoherran uraa ei voi tarkastella irrallaan aikansa kuohuvista tapahtumista. 1590-luvun loppu oli Suomen historiassa äärimmäisen levotonta aikaa.
Kuningas Sigismund, Ruotsin ja Puolan yhteinen hallitsija, oli katolinen hallitsija luterilaisessa valtakunnassa. Hänen hallintonsa herätti epäluuloa, ja etäältä johdettu valtakunta jäi helposti herttua Kaarlen vaikutuspiiriin.
Vuonna 1593 järjestetty Upsalan kirkolliskokous oli käännekohta: Ruotsin valtakunta sitoutui luterilaiseen Augsburgin tunnustukseen, ja katolismieliset papit joutuivat sivuun. Kokous vahvisti Kaarle-herttuan asemaa ja lisäsi painetta erottaa Sigismundin aikakauden kirkonmiehiä.
Suomen oloja kiristivät erityisesti linnaleirit – järjestelmä, jossa talonpojat joutuivat majoittamaan ja elättämään sotaväkeä. Tämä aiheutti laajaa katkeruutta, etenkin Pohjanmaalla. Kun talonpoikien paineet kasvoivat yli sietorajan, puhkesi vuoden 1596 lopulla Nuijasodaksi kutsuttu kapina.
Kaarle-herttua käytti levottomuuksia hyväkseen. Hän esitti puolustavansa talonpoikia ja luterilaista uskoa Sigismundia vastaan. Käytännössä hän pyrki vahvistamaan omaa asemaansa ja haastamaan Sigismundin vallan. Sisällissodan kaltainen tilanne kärjistyi vuonna 1598 Stångebrossa, jossa Sigismund kärsi tappion.
Tämä valtakamppailu päättyi Sigismundin syrjäyttämiseen ja Kaarle-herttuan nousuun valtaan – ensin valtionhoitajana, myöhemmin kuninkaana nimellä Kaarle IX.
Tämän myllerryksen keskellä kirkon ja seurakuntien toiminta kärsi, papisto joutui valitsemaan puolensa, ja monen virka katkesi joko sodan, vangitsemisten tai puhdistusten myötä. Ei ole ihme, että Bartholdus Andreae Korhoniuksen kirkkoherranura jäi vain vuoden mittaiseksi – tuolloin jokainen virka saattoi olla väliaikainen, ja elämä riippui enemmän politiikasta kuin kelpoisuudesta.
Bartholdus Andreae menetti virkansa – oliko hän Sigismundin nimittämä ja siksi liian katolismielinen Kaarle-herttuan hallinnon silmissä?
Kahta Bartholdusta? Lähdekritiikkiä ja sukututkimuksen tarkennuksia
Pistäydyin mökiltä kotiin ja otin mukaani kirjan, jota olin jo aiemmin selaillut: Aulikki Ylösen Jääsken kihlakunnan historia I. Tämä teos vie sukututkimukseni aivan uudelle tasolle.
Kirjassa tehdään tärkeä tarkennus, joka valaisee Bartholdus Andreaen henkilöllisyyttä:
”Se pappi, Bartholdus Andreae, jonka Akiander (Herdaminne I, ss. 325, 333) mainitsee 1593 allekirjoittaneen Upsalan kirkolliskokouksen päätöksen, oli Bartholdus Andreae Kettunius, kappalaisen poika, eikä siis kirkkoherran poika.”
(Jääsken kihlakunnan historia I, s. 492)
Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on lähteiden huolellinen lukeminen ja henkilöhistorian tarkistaminen useista eri näkökulmista. Nimi Bartholdus Andreae ei yksin riitä tunnistamiseen – tarvitaan tarkempia tietoja perhetaustasta, asemasta ja kontekstista. On siis syytä olla varovainen, ettei eri Bartholduksia yhdistetä virheellisesti samaan henkilöön pelkän nimen perusteella.
Jääsken kappalaiset ja Kettuniuksen suku
Jääsken ensimmäinen kappalainen noin vuonna 1550 oli joko Frans tai Tuomas, kuten kirkkoherrojen yhteydessä on mainittu. Vuonna 1560 mainitaan toinen kappalainen, Nils eli Nicolaus Petri (Nilo Pekanpoika) Posa, joka lienee astunut virkaan jo edellisenä vuonna, sillä tuolloin Jääskessä mainitaan olevan kolme pappia ja kolme lukkaria.
Kolmas kappalainen oli Andreas Thomae Kettunius, jonka isä oli talollinen Tuomas Kettunen Kerimäen Naukkarilasta 1500-luvun keskivaiheilta. Andreas Kettuniuksen poika Antti lähti opiskelemaan, valmistui papiksi ja mainitaan Jääsken kappalaisena vuonna 1578.
Kirkollisia riitoja ja oikeusjuttuja
Vuonna 1584 Viipurissa pidetyissä tutkintokäräjissä Jääsken kirkkoherra, herra Anders, tuli oikeuteen vaatimaan perintöä veljensä Pekka Kettusen aikoinaan ostamasta tontista. Herra Anders hävisi jutun, koska hänelle oli jo 19 vuotta aiemmin tarjottu lunastusta, mutta hän ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin. Toisessa asiassa herra Anders oli vastaajana, kun Äyräpäästä kotoisin oleva talollinen Lasse Talinen vaati häneltä veljensäpojan, nuoren Säkkijärven kappalaisen, perintöä.
Mainittu pappi Johannes Petri oli kuolinvuoteellaan testamentannut herra Andersille nuoruudessaan hankkimansa irtaimen omaisuuden, koska herra Anders oli auttanut häntä opintiellä hankkimalla kirjoja. Kiinteä perintö kuitenkin siirtyi herra Johanneksen veljen ja perillisten hyväksi, ja testamentti herra Andersin osalta todettiin pitäväksi.
Vaikka herra Andreaksesta käytettiin kirkkoherran titteliä, hän ei ole voinut olla muu kuin Jääsken kappalainen. Tämä oikeusasia antaa miellyttävän kuvan hänestä auttamassa talonpoikaisjuurista nuorukaista vaikealla opintiellä.
Bartholdus Kettunius – pitkä virka ja jälkipolvet
Herra Andreaksella oli poika, Bartholdus Andreae (Pärtty Antinpoika) Kettunius, joka toimi ensin Jääsken kappalaisena ja nimitettiin vuonna 1612 seurakunnan kirkkoherraksi.
Bartholdus Andreae (Pärtty Antinpoika) Kettunius, kappalaisen poika, nimitettiin Jääsken kirkkoherraksi vuonna 1612. Hän toimi virassaan 22 vuoden ajan, aina vuoteen 1634 saakka. Hänen kuolemansa jälkeen, vuonna 1638, hänen perillisensä valittivat hallitsijalle joutuneensa vaikeuksiin.
Viime vuonna (1637) Viipurin hiippakunnan papisto oli tuomittu sakkoihin, koska kaikki miehet eivät olleet tulleet merkityiksi sotaväenottoluetteloihin. Sakkoja vaadittiin myös Bartholdus Kettuniuksen perillisiltä, vaikka heidän isänsä oli kuollut jo ennen tapahtunutta, eivätkä he olleet itse vastuussa laiminlyönnistä. He pyysivät vapautusta sakoista vedoten viattomuuteensa, sekä köyhyyteensä, sairauksiinsa ja jopa sokeuteen.
Valtioneuvosto määräsi asian tutkittavaksi ja kehotti ottamaan perillisten vaikeudet huomioon sekä vapauttamaan heidät sakoista.
Bartholdus Andreaella, jonka puolison nimeä ei tunneta, oli kaksi poikaa: Magnus ja Johan. Magnusista tuli myöhemmin Jääsken kappalainen, ja Johan toimi ensin opettajana ja sittemmin Jääsken pastorinapulaisena.
(Lähde: Aulikki Ylönen, Jääsken kihlakunnan historia I, s. 861–862)
Johtopäätös – ja avunpyyntö muille tutkijoille
Nimien ja lähteiden perusteella näyttää yhä todennäköisemmältä, että Geniin liitetty Bartholdus Andreae Korhonius ei ole sama henkilö kuin Bartholdus Andreae Kettunius, joka allekirjoitti Upsalan kokouksen päätöksen.
Tämä tarkoittaa, että Jääsken kirkkoherra Andreas Korhoniuksen pojan vaiheista tiedämme edelleen liian vähän. Hänen uransa katkesi, mutta syyt jäävät auki. Oliko hän uskollinen Sigismundille? Vai syrjäytettiinkö hänet jostain muusta syystä?
Ja mitä tulee Tertin kartanon Pylkkäsen sukuun, heidän mahdollinen yhteytensä tähän kirkkoherraan tai hänen jälkeläisiinsä vaatii lisäselvitystä – mielellään alkuperäislähteistä, joita ei ole vielä digitoitu tai helposti saatavilla.
Siksi: kutsun avuksi taitavampia tutkijoita. Jos sinulla on parempaa tietoa, asiakirjoja tai pääsyä arkistoihin, joissa näiden henkilöiden tiedot saattavat piillä, ota yhteyttä tai täydennä Geniin alkuperäislähteisiin perustuvia korjauksia. Yksi pieni lisätieto voi avata koko ketjun.
Terho Sormunen
Lähteet:
– Aulikki Ylönen, Jääsken kihlakunnan historia I– https://www.geni.com/people/Bartholdus-Korhonius/6000000006346154544
– https://fi.wikipedia.org/wiki/Uppsalan_kokous
– Yrjö Koskinen, Nuijasota
Tektissäni oli lipsahdus: Tertin kartanon nimi oli kirjoitettu väärin – kiitos huomaamisesta!
VastaaPoista