Heikki Hannunpoika. 

Kuva: Järventaan kylän sarkapellot. Lähde Sakari Kuusi, Hollolan pitäjän historia I-II sivu 207

Kevättalvella vuonna 1981 Saija odotti esikoistamme. Eräänä päivänä hän halusi lähteä hiihtämään keväthangille. Salpausselän kilpaladut osoittautuivat liian haastaviksi, joten pakkasimme sukset autoon ja suuntasimme Salpakankaan ja Okeroisten välisille kumpuileville pelloille. Aurinko lämmitti niin hiihtäjiä kuin hankea, eikä hankikanto ollut täydellinen. Hiihdettyämme aikamme palasimme tyytyväisinä ja hikisinä kotiin Tapparakadulle.

Kesällä 1646 Okeroisten pelloilla suoritettiin laillinen katselmus ja tankojako. Ennen isojakoa hämäläisten kylien pellot oli jaettu kylän ympärillä oleville vainioille maalaadun mukaan lohkoiksi. Okeroisten kylän pellot oli jaettu neljään ryhmään:

1. Mullansekainen hiekkamaa

2. Hiekansekainen savimaa

3. Hiekkamaa

4. Upottava hiekkamaa.

Okeroisten kylän kartassa ei ole merkitty sarkajakoa, mutta esimerkkikuvassa voimme tutustua siihen, miten sarkajako oli toteutettu Järventaan kylässä. Siellä eri lohkot oli jaettu kapeisiin, numeroituihin sarkoihin. Esimerkiksi Pukotenpellossa jokaiselle talolle oli osoitettu kaksi sarkaa, jotka eivät olleet vierekkäin, jotta kaikki saivat suhteellisen osan sekä hyvästä että huonommasta maasta. Aita jakoi lohkot kahteen osaan, ja toinen puoli oli kesannolla vuorovuosin.

Okeroisten kylän katselmuksen suorittivat kruununvouti, ymmärtäväinen Heikki Hannunpoika, sekä viisi lautamiestä. He vannoivat jäävittöminä miehinä, käsi kirjalla, että tangotus oli suoritettu oikein. Samalla he havaitsivat, että Tuomas Henrikinpojan viisi naapuria oli pitkään pitänyt väkivaltaisesti ja kavalasti hallussaan kuutta Tuomakselle kuuluvaa peltosarkaa.

Seuraavana vuonna kihlakunnan käräjillä Tuomas Henrikinpojan naapureille langetettiin yhteisesti 40 markan sakko ja heidän tuli korvata Tuomakselle aiheutunut vahinko. Eikä siinä kaikki – naapurit olivat lisäksi kaataneet rajapaalut saroilta ja repineet tankojakoa koskevan kartan. Näistä teoista jokaiselle naapurille määrättiin erikseen 3 markan sakko. Suoritettu tankojako tuomittiin pysyväksi.

---

Kuka oli Heikki Hannunpoika, ymmärtäväinen?

Heikki Hannunpoika Tuisku syntyi noin vuonna 1600. Vuonna 1585 Turun linnassa oleskeli Hans Uhrveder -niminen upseeri, joka lienee ollut hänen isänsä. Uhrveder toimi Savon rykmentin vänrikkinä 1500-luvun lopulla.

Heikki aloitti sotilasuransa ratsumiehenä useissa arvostetuissa ratsukomppanioissa ja toimi myöhemmin katselmuskirjurina eli sotilasrekisterien ja henkilöstöhallinnon vastuuhenkilönä. Hän osallistui Liivinmaan sotiin 1620-luvulla.

Vuonna 1632 Heikki jäi virkatoimitusten vuoksi pois Saksaan lähetetystä rykmentistä, mutta vuonna 1635 hän matkusti Stralsundiin ja toimi katselmuskirjurina Pohjois-Saksassa. Samanaikaisesti hän sai viljelykseensä Orimattilan Luhtikylässä sijaitsevan manttaalin suuruisen tilan.

Heikin ensimmäinen vaimo, Brita Botvedintytär, kuoli noin vuonna 1634. Tämän jälkeen Heikki solmi toisen avioliiton Beata Camenaeuksen kanssa. Asutusluettelon mukaan Beata muutti Luhtikylään vuonna 1636. Hän oli syntyisin kirkollisesti merkittävästä suvusta Hollolasta.

Vuonna 1645 Heikki lunasti vaimonsa sukulaisilta Hollolan Laitialan kartanon, jossa hän asui noin 20 vuotta, kuolemaansa saakka. Heikki Hannunpoika Tuisku toimi Ylisen Hollolan kruununvoutina vuosina 1645–1647. Samana vuonna hänet valittiin myös Orimattilan kihlakunnan lautamieheksi.

Luhtikylän tilaa hoiti aluksi lampuoti aina vuoteen 1653 saakka, jolloin Heikin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Kaarina Heikintytär sai tilan perintönä ja muutti sitä viljelemään yhdessä aviomiehensä Yrjö Eskilinpojan kanssa. Perintöoikeudesta käytiin oikeutta vuosina 1653, 1660 ja 1668, ja lopulta katsottiin, että perintö oli maksettu. Tämän jälkeen vävy perheineen muutti pois tilalta.

Tilalle tuli ilmeisesti Laitialasta Heikin toisesta avioliitosta syntynyt poika Heikki. Kantaisä Heikin kuoltua noin vuonna 1675 tilalle muutti myös hänen leskensä Beata sekä osa heidän lapsistaan. Kaksi Beatan pojista ei kuitenkaan muuttanut tilalle: toinen jäi Laitialaan ja toinen muutti Iittiin.

Henrikillä oli toisesta avioliitostaan useita lapsia, joista tunnetaan Samson, Heikki, Anders ja Aleksander. Hän kuoli noin vuonna 1675.

---

Sukutaulu

Hans Uhrveder (isä)
     │
Heikki Hannunpoika Tuisku (n. 1600–n. 1675)
├──────────────────────┬─────────────────────────────
│                      │
Brita Botvedintytär    Beata Camanaeus (n. 1635–)
(1. vaimo, k. n. 1634)  │
│                      ├─────────┬──────────┬──────────┬──────────
Kaarina                Samson    Heikki     Anders     Aleksander  
(1. avioliitosta)      (2. avioliitosta)

---

Beata Severinuksentytär Camanaea

Heikin toinen vaimo Beata Camanaea oli rovastin tytär. Hänen isänsä, Severinus Markuksenpoika Camanaeus, toimi Hollolan kirkkoherrana vuosina 1623–1642 isänsä Marcus Eschillinin jälkeen. Sitä ennen hän toimi Hollolan kappalaisena.

Beatan äiti oli Hebla Antintytär. Heblan isä, Antti Tordinpoika, toimi Hollolan kihlakunnan voutina ja ansioitui Hämeen Nuijasodassa 1590-luvulla.

Miehensä kuoltua Beata muutti Orimattilan Luhtikylään, jossa hän kuoli vuonna 1698. 

Olen harrastanut hiihtoa myös vuoden 1981 jälkeen, viimeksi muutama vuosi sitten.

Beata ja Heikki ovat äidin äidin isän isän isän isän äidin äidin isän isän isän vanhemmat.

Lähteet:

- Sakari Kuusi, Hollolan pitäjän historia I-II

- Kari Kuukkanen, Tuisku-Camenaeus sukukirja, varhaispolvet